Oletko ikinä ajatellut, kuinka helppoa on esimerkiksi avata sähköpostiosoite jonkun toisen henkilön nimellä?
Täällä Aasiassa, luottokorttipetosten Mekassa, ei voi välttyä ajattelemasta, kuinka suojattomia me ihmiset olemme nykyajan “tietoyhteiskunnassa”. Esimerkiksi Thaimaansuomalaisen sähköpostitileille on nyt murtauduttu jo kahdesti ja näiltä kaiken maailman nigerialaishakkereilta suojautumiseen on meiltä matkan varrella kulunut jonkin verran rahaakin. Noissa kahvipöytäkeskusteluissa meillä on toisinaan mietitty, mitä joku nigerialainen kuvittelee hyötyvänsä siitä, että murtautuu suomenkielisille sähköpostitileille lähetelläkseen jonninjoutavaa roskapostia tilin muisteissa oleville vastaanottajille? Ehkä niillä ei ole muutakaan tekemistä.
Tunnetuin identiteettivarkauden uhri lienee Yhdysvaltain presidentti Donald Trump joka nyttemmin ainakin Twitterissä signeeraa twiittinsä nimellä realDonaldTrump.
Firman luottokortteja emme uskalla käyttää kuin valtuutetuissa merkkiliikkeissä ja silloinkin ohjeistus on sellainen, ettei kortti saa ikinä kadota käyttäjän näkyvistä. Mikäli korttia pitää käydä “takahuoneessa varmentamassa”, niin maksaja seuraa mukana tai muuten ei kauppoja tule.
Jonnekin Facebookiin tai Suomi24 -keskustelupalstalle on lapsellisen helppoa luoda profiili jonkun toisen ihmisen nimellä ja turmella tämän maine totaalisesti alta aikayksikön. Mieleltään terve ihminenhän ei tee näin, mutta se mieleltään sairas yksi prosentti saa halutessaan aikaan uskomattomia vahinkoja. Jopa asioistaan huolehtivien ihmisten luottotietoihin.
Toisen ihmisen nimellä voi myös, ainakin Thaimaassa, helposti avata pankkitilin. Me eurooppalaiset, kuin myös amerikkalaiset, australialaiset ja afrikkalaiset kun olemme täkäläisten mielestä kaikki niin saman näköisiä. Immigrationista saatu asuinpaikkatodistus ja joku passi riittää. Kokeiltu on.
Omaa Visa -korttiakaan ei välttämättä tarvitse vinguttaa, jos vaan on jonkun toisen ihmisen luottokortti käytettävissä. Oma veljeni on kerran käyttänyt (luvallisesti) minun luottokorttiani, allekirjoittanut siihen ostoksen yhteydessä oman nimensä ja tullut sitten takaisin kertoen, ettei myyjä edes katsonut luottokorttia saati sitten sen allekirjoitusta. Myyjälle on tärkeää, että joku sentään maksaa.
Ja kuinka moni on esimerkiksi Intiassa maksanut luottokortillaan jotain ostoksia ja todennut lomansa jälkeen käyneensä ainakin luottokorttilaskun perusteella myös Japanissa, Hong Kongissa ja Taiwanilla?
Viime aikoina olemme lisäksi eri medioista saaneet lukea/katsoa/kuunnella mitä tietoa Google, Facebook, Twitter ja muu sosiaalinen media meistä kerää. Mukamas “mainonnan kohdentamiseen”. Kittiä kanssa, sanoo Thaimaansuomalainen. Entäpä nämä eri sivustojen käyttämät “evästeet” sitten? Mitä se jollekin Alma-medialle kuuluu, jos olet ennen heidän sivujaan käynyt esimerkiksi Otavamedian sivustolla? Tai minne olet heidän sivuiltaan lähtenyt?
Tähän lopuksi voin kertoa, että myös Thaimaansuomalainen saa sinusta samoja tietoja käyttämämme WordPress -julkaisualustan kautta. Me myös käytämme sitä tietoa. Kerromme mainostajille kuinka monta klikkausta heidän bannerimainoksensa on saanut esimerkiksi viime viikon, kuukauden tai vuoden aikana. Emme mihinkään muuhun. Koska meitä ei kiinnosta.
A Juhana Keronen
päätoimittaja
