+66 8 2913 6399
thaimaansuomalainen@gmail.com

Kun kerran Hollolan puolelle oli horjahdettu, niin ei kun keskiajalle.

Sunnuntaina 31.7. oli viimeinen mahdollisuus käydä tutustumassa Hollolan keskiaikaisten päivien tarjontaan, mutta valitettavasti turhan moni muukin oli siellä kuin viimeistä päivää eikä meillä autoinemme ollut mitään jakoa edes parkkipaikalle saati sitten hyvään u-käännöspaikkaan. Päädyimme ajamaan kivikirkon ja kunnantuvan ohitse Salen risteykseen, jossa törkeät ulkomaalaisturistit liikennejakajaa estottomasti hyväkseen käyttäen tekivät risteysalueella niin laittoman käännöksen kuin olla ja osaa. Thai tarkoittaa vapaata ja se näkyköön myös liikenteessä!

Suuntasimme samalta istumalta kohti Pyhäniemen kartanoa, jossa ainakin meille tihkuneiden tietojen mukaan olisi tyrkyllä kesäteatteria, taidenäyttelyä ja ihan kelvollista kahvia.

Parkkipaikalla piti oikein ihmetellä, mihin sille Luckille yht’äkkiä niin hitonmoinen kiire tuli, mutta kiireen syy paljastui noin 100 metriä myöhemmin, kun tultiin alueen portille.

Yllätys olikin melkoinen, kun lipunmyyjä osoittautuikin entuudestaan tutuksi!
Yllätys oli melkoinen, kun lipunmyyjä osoittautuikin entuudestaan tutuksi!

Pyhäniemen kartanon kesän taiteilija oli Hugo Simberg, mutta esillä oli myös muiden ja hieman enempi tätä päivää edustavien suomalaistaiteilijoiden töitä, jotka kaikki oli myös hinnoiteltu mahdollista myyntiä varten. Hinnaston avulla maallikkokin osasi päätellä, mikä näyttelyssä edusti arvotaidetta ja mikä ei sekä hakea hintojen perusteella kunnon töistä syvempiä merkityksiä ja sisäisempiä tuntemuksia ilman, että tarvitsi tuhlata arvokasta näyttelyaikaa kaiken maailman humpuukiin.

Vaikka näyttely olikin erittäin monipuolinen ja peräti kolmessa eri rakennuksessa, niin siitä huolimatta Pyhäniemen komea kartanomiljöö oli päivän se juttu.

Lipunmyyntihukistaan vapautunut kesätyöläinen matkalla kohti uusia seikkailuja Pyhäniemen kartanon alueella.
Lipunmyyntihukistaan vapautunut kesätyöläinen matkalla kohti uusia seikkailuja Pyhäniemen kartanon alueella.

Vaikka sisätiloissa kuvaamista ei oltukaan suoranaisesti kielletty, niin siitä huolimatta kartanon upeat huoneet mattoineen, kalusteineen, valaisimineen ja ennen kaikkea käsintehtyine kaakeliuuneineen jäivät tällä reissulla ikuistamatta lähinnä siksi, että kuvaajaa suorastaan hävetti ruveta kännykkäkameralla räpeltämään yhtään mitään siinä ympäristössä. Mutta käykää itse katsomassa.

Sisätiloihin mentäessä saimme todeta joutuneemme todellisen pääkallokelin uhreiksi.
Sisätiloihin mentäessä saimme todeta joutuneemme todellisen pääkallokelin uhreiksi.

Toinen mielenkiintoa ja uteliaisuuttakin herättänyt asia oli kartanon päärakennuksesta erotettu privaattipuoli, jonne näyttelyvierailla ei ollut asiaa. Lukitut ovet oli tasan samoista kohtaa rakennusta merkitty “Private” -kyltein, joten tätähän meidän piti ulkoa päin käydä tutkimassa emmekä joutuneet pettymään.

Kävi nimittäin ilmi, että ulkopuolisilta suljettu siipi edusti koko rakennuksenkin mittakaavassa sellaista kokoluokkaa jota moni jo ihan itsessään menisi tietämättömyyttään kutsumaan kartanoksi, mikäli se omiin nimiinsä pystytettynä jossain möllöttäisi. Varovainen arviomme pytingin koosta pyöri luokassa reilusti yli 400 ja mieluummin ehkä 600 neliötä. Liekö uuden omistajan kesämökki?

Vasemmalla puolella näkyvä torni on osa rakennukseen päätyyn erotettua privaattipuolta kuten myös ensimmäiset ikkunat tornista oikealle.
Vasemmalla puolella näkyvä torni on osa rakennukseen päätyyn erotettua privaattipuolta kuten myös ensimmäiset ikkunat tornista oikealle.

Lienee tarpeetonta mainita, että privaattipuolelle oli rakennuksen päädystä oma, erillinen sisäänkäynti. Sen sijaan tarpeellista lienee mainita sen “privaattipäädyn” olleen sen verran leveää ja korkeaa luokkaa, että se muodosti koko kartanorakennukselle ikään kuin toisen julkisivun.

Pikanttina yksityiskohtana näyttelystä tai oikeammin siihen liittyvästä käsiohjelmasta vielä sellainen, että kesän 2016 kuvataidenäyttelyä esittelevän kirjasen alkusanat sivulla kolme päättyvät lauseeseen “Näyttelyn kuratoi Riikka Latva-Somppi“. Sen kanssa lauseen nopeasti vilkaissut näyttelyvieras joutui hetken pohtimaan, miksi maailmassa on pitänyt erikseen mainita se henkilö, joka on kunnostautunut tuomalla kuraa näyttelyyn?

Messilä

Venesatamalaiturin eteen parkkeerattu Vespa Primavera meinasi varastaa koko shown Messilän karavaanarialueella.
Venesatamalaiturin eteen parkkeerattu Vespa Primavera meinasi varastaa koko shown Messilän karavaanarialueella.

Kun kerran Pyhäniemi oli nähty, niin mitä sitä enää toista kartanomiljöötä ihastelemaan etenkin kun edellisellä viikolla olimme tutkailleet myös Mukkulan kartanon maisemia ja puistoa hieman tarkemmin. Niinpä suuntasimmekin kahville Messilän leirintäalueen puolelle, josta pikku hiljaa on vuosien saatossa kehittynyt todella viihtyisä karavaanarien keidas. Moni karavaanari kertoi palaavansa tänne vuosi toisensa jälkeen aina uudelleen ja uudelleen.

Ei taida tämä vaunu ihan äkkiä Messilän leirintäalueelta poistua? On aputelttaa, kiinteää terassia tykötarpeineen ja jopa aidattu, oma alue. Näitä on Messilässä aika paljon.
Ei taida tämä vaunu ihan äkkiä Messilän leirintäalueelta poistua? On aputelttaa, kiinteää terassia tykötarpeineen ja jopa aidattu, oma alue. Näitä on Messilässä aika paljon.

– Täällä on tuttu porukka ja mahtavat puitteet, oli usein kuulemamme kommentti.

Ja totta se on: on kauppaa, kahvilaa, ravintolaa, baaria, karaokea, venesatamaa, uimarantaa, kaiken maailman vuokraamoja, laivayhteydet ainakin Vesijärven satamaan ja Enonsaareen, normaalit leirintäaluepalvelut ja kaiken päälle vielä erilaisia tapahtumia viereisen Messilän kartanoalueen palveluita unohtamatta. Tänne pitää tulla oikein ajan kanssa ensi kerralla!

– Ei taida täältä sentään karusellia löytyä, totesi nuori isä kahden alle kouluikäisen poikansa kanssa aluetta tutkiessaan.

Uimarannalta voi halutessaan vuokrata soutuveneen ja soutaa sillä vaikka taustalla häämöttävään Enonsaaren virkistysalueelle. Laivayhteyskin toki on.
Uimarannalta voi halutessaan vuokrata soutuveneen ja soutaa sillä vaikka taustalla häämöttävän Enonsaaren virkistysalueelle. Laivayhteyskin toki on.

Takaisin tositoimiin

Luckin tuossa edellisessä tarinassa kuvaaman viiden vuorokauden “huilin” jälkeen oli jälleen vuorossa urheilukaupunkina paremmin tunnetun Lahden ominta antia. Perjantaille 5.8. osuivat yhtäaikaa ainakin Historic Rally, Pelicansin kotiottelu ja triathlonin SM -kisat. Kulttuuritarjontaa edusti Lahden torilla järjestetty iskelmäkonsertti. Tilaisuudet menivät vähän päällekkäin, joten osaksemme valikoituivat aivan keskustan tuntumassa startannut Historic Rallyn erikoiskoe ja sen jälkeen Pelicansin harjoitusottelu KHL -seura Amur Habarovskia vastaan.

Lahden Historic Rallyn osanottajia parkissa ehkä aivan sattumalta kohdalle osuneen Kulkija -pubin edustalla.
Lahden Historic Rallyn osanottajia parkissa ehkä aivan sattumalta kohdalle osuneen Kulkija -pubin edustalla.

Historic Rallyn ns. keskustan erikoiskoe järjestettiin koulutuskeskus Salpauksen edessä avautuvan kolmion muotoisen Fellmannin puiston ympäri kulkevalla reitillä toki niin, että järjestäjät olivat rakennelleet pitkille puistoa reunustaville suorille hidastusshikaaneja jottei koko homma aivan pelkäksi kaasutteluksi menisi. Ne on nuo Lahden Urku Auki -viikot erikseen, vaikka nekin toki elokuussa järjestetään.

Esillä oli etupäässä 1970 -luvun lopun jyrsijöitä, Asconaa, Volvoa, Escortia jne. Erikoiskokeen voiton vei, kuinkas muuten, Jari-Matti Latvala, jonka kisa valitettavasti jäi lauantaina kesken kaluston hajoamisen vuoksi. Kuka noista tietää, käytetyistä autoista…

Vauhdin hurmaa jäähallille johtavan suoran pikkushikaanissa.
Vauhdin hurmaa jäähallille johtavan suoran pikkushikaanissa.

Kello 18 jälkeen alkoi pikku hiljaa olla aika siirtyä jäähallille, jossa viime aikoina kuntaliitosten myötä kovasti kasvanut Lahti kohtasi “kiihkeässä paikallisottelussa” lähestulkoon umpisiperialaisen Amur Habarovskin. KHL -joukkueen vierailu oli lahtelaisten mielestä mielenkiintoista nähtävää, sillä ainakin neljästä rinnakkaistapahtumasta huolimatta paikalla oli järjestäjien mukaan 1.360 lippunsa maksanutta katsojaa. Samalla tuli tilaisuus esitellä Luckille Lahden jäähallia vähän lähemmin, kun tippaakaan valehtelematta kävin pressikorttiani esitellen sanomassa eräälle järjestävän seuran edustajista, että “viitsisitkö järkkää jonkun näyttämään vähän tän hallin tiloja tuolle thaimaalaisen mediatalo MaijaGizmon toimitusjohtajalle.”

Peli on alkamassa. Aitiot ja muu oheistoimintaympäristö on nähty ja nyt päästään itse asiaan.
Peli on alkamassa. Aitiot, lounget ja muu oheistoimintaympäristö on nähty ja nyt päästään itse asiaan.

Kotikaupungin ylpeys aloittikin ottelun pirteästi ja ensimmäisen erän jälkeen tulostaululla komeilivat kotijoukkueen 1 – 0 johtolukemat. Luck alkoi tehdä lähtöä.

– Hei! Mihin sä meet?

– Kotiin. Näkyvät nuo muutkin jo lähtevän, Luck osoitti.

– Ne on menossa kuselle tai makkaraa ostaan, valistin. Tässä on vielä kaksi erää jäljellä. Ihan niin kuin Sotshissa tai viime kevään MM -kisoissa. Muistatko?

Toiseen erään tulikin sitten niin sisuuntunut KHL -joukkue, liekö valmennusjohto erätauon aikana muistuttanut miehistöä siitä, missä sarjassa kukin pelaa, että pariinkin otteeseen piti oikein ottelutaululta tarkistaa pelaako Pelicans vajaalla.

Toisessa erässä ei Pelicans meinannut päästä omalta maaliltaan mihinkään.
Toisessa erässä ei Pelicans meinannut päästä omalta maaliltaan mihinkään.

Kaikesta huolimatta vanhat konnat Tyrväinen – Sopanen – Erkinjuntti loihtivat suurin piirtein erän ainoasta Pelicansin aikaansaamasta maalinedushässäkästä todellisen räkämaalin, joka hyväksyttiin vasta videotarkistuksen jälkeen. Sen verran hyvin oli kumminkin ronkittu, että tauolle mentiin tilanteessa 2 – 0. Ja nyt kun nimiä ruvettiin mainitsemaan, niin pakko on sanoa Pelicans -vahti Janne Juvosen pitäneen koko joukkuetta (jälleen kerran!) pystyssä toisen erän kriittisimmillä hetkillä. Paikoin jopa niin loisteliaasti, että Amur Habarovskin vaihtopenkin takana varmasti ainakin muutama tyyppi ajatteli Juvosen seisovan sinä iltana mahdollisimman väärän joukkueen maalin tolppien välissä.

– Tämä on hallilla paljon hauskempaa katsottavaa kuin telkkarissa, totesi viime MM -kisat ja Sotshin olympiakiekon kaikki Thaimaassa näkyneet ottelut olosuhteiden pakosta seurannut Luck.

Kun kolmas erä vielä reilun neljän minuutin jälkeen alkoi Bluesin raunioilta pelastuneen 21 -vuotiaan ja suurin piirtein taskukokoisen Iikka Kangasniemen läpiajon päätteeksi ranteella yläkulmaan laukomalla 3 – 0 johto-osumalla, oli Habarovskin selkäranka katkaistu ja joukkue keskittyi loppua kohden enemmän ja enemmän nahisteluun. Tuosta Kangasniemestä on meille kannattajille vielä paljon iloa kauden mittaan.

Viimeiset viisi minuuttia lähinnä vain pelailtiin muutamaa pikku nujakkaa lukuun ottamatta.
Viimeiset viisi minuuttia lähinnä vain pelailtiin muutamaa pikku nujakkaa lukuun ottamatta.

Ilokseni saatoin Lahden jäähallissa todeta aiemman kiekkokasvatuksen pattayalaisessa olohuoneessa kantaneen hedelmää. Siinä nimittäin moni pää kääntyi viereisillä penkeillä, kun thaimaalainen kysyi miksei Amur ota veskaria pois kun kerran Pelicanseille on estämisestä kahden minuutin jäähy tulossa?

Kotia kohti kävellessämme kuuntelimme vielä hetken Vapaudenkadun “mannekatsomossa” (= Kauppatorin maksullisen katsomoalueen ulkopuolella sijaitseva jalkakäytävä) Paula Koivuniemen tälle vuosikymmenelle päivitettyä tulkintaa vanhasta hitistään Aikuinen nainen.

Kello lähenteli yhdeksää. Terassit alkoivat täyttyä ja Suomen suvi Lahdessa parhaimmillaan. Jännä nähdä, kuinka katukuva muuttuu ensi maanantaina, kun koulut alkavat. Jo nyt näytti olevan paljon kouluikäistä nuorisoa liikenteessä.

 

 

0 comments

You must be logged in to post a comment.

%d bloggers like this: