+66 8 2913 6399
thaimaansuomalainen@gmail.com

Ja tapahtui niinä päivinä, että Keskisen kauppa Tuurin kylässä ohitti Helsingin Stockmannin päivittäistavaramyynnissä. Tämä tapahtui Sauli I:n ollessa presidenttinä, Juha keskustalaisen pääministerinä ja Timo katolilaisen ulkoministerinä. Joillain seuduilla oli noina päivinä paimenia kedolla, mutta koska yksikään heistä ei Kauppalehteä lukenut, olivat he autuaan tietämättömiä tapahtuneesta.

Vesa Keskisen väitetään jossain yhteydessä todenneen myös kaupankäynnin olevan viime kädessä Tuurista kiinni, joten tämähän piti käydä oikein porukalla tarkistamassa etenkin, kun kävi ilmi etteivät Tepi ja Maritakaan olleet ihmepaikassa aiemmin käyneet.

Itse muistan elävästi ensi vierailuni Tuurin kyläkauppaan joskus 1960 -luvun lopulla, jolloin kauppa sijaitsi vihreäkattoisen ja harmailla mineriittilevyillä vuoratun pitkänomaisen omakotitalon sisätiloissa. Käynti kauppaan oli rakennuksen päädystä ja paperille sinisellä tussilla tekstatun tiedon mukaan paikka oli auki myös “lauvataisin”. Sittemmin olen käynyt siellä säännöllisesti 10 – 15 vuoden välein. Vakioasiakas, siis.

Siitä ensimmäisestä, varsinaisesta kyläkaupasta, tarttui mukaan vain kärryllinen tavaraa.
Siitä ensimmäisestä, varsinaisesta kyläkaupasta, tarttui mukaan vain kärryllinen tavaraa. Tässä vaiheessa keräily on vielä pahasti kesken, mutta sattui tuo hyvä kyltti kohdalle.

Siis matkaan, veli hopea!

Tepi kurvasi pihaan sovitusti torstaiaamuna klo 08.00 ja matka Tuuriin saattoi alkaa. Joku netistä löytynyt reittikartasto väitti matkan Tuuriin taittuvan Lahdesta kätevimmin Päijänteen itäpuolitse ensin Jyväskylään ja sieltä jostain Multian kautta Töysän ohi Tuuriin, mutta Keuruulla pioneerijoukoissa palvelleena ja Ähtärin mummolassa joskus jopa asuneena tiesin varmasti lyhyimmän reitin kulkevan Lahdesta Päijänteen länsipuolitse Jämsään, josta suunta kohti Mänttää, sitten Keuruuta, Ähtäriä ja Töysää.

– Eka kerta kun mulla on ainakaan näillä seuduin oikein Thaimaasta tuotettu kartturi, Tepi sanoi kuullessaan Keuruun keskustan tuntumassa, että nyt käännytään vasemmalle.

– Mutta voiko täällä ihan oikeasti olla jossain Suomen suurin päivittäistavarakauppa, ihmetteli Luck koko ajan harvenevaa asutusta ja synkkenevää metsätaivalta tuijottaen. Soratieosuus Pihlajaveden kirkolta Ähtäriin johtavalle tielle sai hänet entistä mietteliäämmäksi.

– Nyt kyllä varmana kusetatte!

Täällähän on muitakin?

Itse Tuurin kylillä on kauppakeskus niin hyvin opastettu, että ummikkokin sinne osaa vaivatta, mutta vaikeudet alkavat, kun mieluiten ulko-oven lähistöltä pitäisi löytää parkkipaikka. Keskisen kyläkauppa on nimittäin sen verran iso paikka, ettei sinne mennäkään kuin torppaan!

– Sinä päivänä, kun Keskisellä alkaa mennä huonosti, niin ei tätä ainakaan kukaan suomalainen osta, toteamme komeutta ulkoapäin ihastellessamme.

– Ja taitaa siinä koko kyläkin olla kanttuvei saman tien.

– Ja pari lähikuntaakin ainakin pahoissa vaikeuksissa työllisyystilanteensa kanssa.

– Mistä nämä kaikki ihmiset tänne oikein löytävät, ihmetteli Luck.

Oheistoimintaa ja shop in shop -konseptia

Jo Tuurin kylille tultaessa saa aavistuksen siitä, kuinka koko paikka elää kyläkauppansa varassa. Tienvarret ovat täynnä pirttikalusteen tekijää, autokauppiasta, majoitusalan yrittäjää jne. Onpa muutama nimekkäämpikin yritys katsonut aiheelliseksi yrittää hyötyä kyläkaupan asiakasvirroista. Se on markkinataloutta aidoimmillaan.

Ilmakuva lienee paras tapa saada käsitys koko alueen laajuudesta.
Ilmakuva lienee paras tapa saada käsitys koko alueen laajuudesta.

Kaupan sisällä on esimerkiksi Fiskarsilla ja muutamalla vaatealan tuotemerkillä omat “osastonsa” pelkästään omia tuotteitaan varten ja toki sieltä löytyy myös erilliset urheilu-, askartelu-, vaatetus- ym. -osastot. Elintarvikkeet on eriytetty erilliseen kauppaan valtavan rakennuksen toiselle puolelle, josta löytyy myös hotelli, kahvila ja pienimuotoinen lounasravintola. (Pizzaa, hampurilaisia ja päivän keitto.)

Prismojen ja Citymarkettien tyyliin siihen varsinaiseen kyläkauppaan mennessä pitää ohittaa parturi-kampaamoa, kylttimaakaria ja oli siellä jokunen korukauppias ja kahvilan pitäjäkin.

Omat tuotteet ja huipputarjoukset

Keskinen näyttää pikku hiljaa olevan tuotteistamassa myymäläänsä myös siten, että sieltä nyttemmin alkaa löytyä Keskisen omia tuotteita vähän joidenkin Pirkka -tuotteiden tyyliin. Lajitelma on vielä pienen puoleinen, mutta epäilemättä tähän suuntaan on touhu menossa.

Omien tuotteiden edullisuuden lisäksi Keskisen maine edullisena ostospaikkana – täytyy muistaa ettei Tuurin kyläkauppa suinkaan kaikista ostoskorien hintavertailuista ole voittajana selvinnyt – näyttää perustuvan muutamiin todellisiin shokkitarjouksiin, joista parhaina esimerkkeinä mainittakoon Knaappiloiden ostamat kuusi veitsen, haarukan sekä ison ja pienen lusikan sisältävää aterinsarjaa yhteishintaan 60 euroa, kun yhden setin normaalihinta on Tepin mukaan 53 euroa ynnä Luckin ruokakaupan puolelta ostamat viisi norjalaista täytekeksipakettia eurolla/kappale, kun kassalla näimme yhden pakkauksen normaalin ovh:n olevan 13 euroa.

Nelosella pyörivä Tuurin kyläkauppa -sarja palvelee tuotteistamista omalta osaltaan.
Nelosella pyörivä Tuurin kyläkauppa -sarja palvelee tuotteistamista omalta osaltaan.

Saavuimme Tuuriin parin pysähdyksen ja Ähtärissä tekemämme muistoja mummolasta -kierroksen jälkeen vähän ennen kahtatoista, kävimme vähän kahden jälkeen ravintola Onnenkiven seisovassa pöydässä (9,80 €/hlö) ja alueella palloillessamme alkoi kello lähennellä viittä ennen kuin huomasimmekaan. Oli aika suunnata kohti Lahtea. Tällä kertaa Jyväskylän ja Itä-Päijänteen kautta, sillä pitihän sekin reitti toki testata. Se on muuten huomattavasti tulomatkalla käyttämäämme oikoreittiä helpompi, mutta ainakin paluumatkalla vaaditaan kohtalaisen paikallistuntemuksen lisäksi vahvaa uskoa siihen, että Kuopion ja Varkauden tienviittoja seuraamalla päädytään myös Jyväskylästä etelään päin vievälle tielle. Miksei esimerkiksi Lahtea, Heinolaa, Kouvolaa, Mikkeliä tai Helsinkiä voi merkitä mihinkään liikennemerkkiin lännestä tai pohjoisesta tuleville? Ensimmäinen vihje saadaan vasta sitten, kun moni jo on Vaajakosken risteyksessä ryhmittynyt armottoman väärälle kaistalle.

– Muista kirjoittaa siihen juttuusi, että tänne ei ainakaan kannata pysähtyä, Luck kommentoi Vaajakosken ABC:n palvelutasoa. Vessat ovat tämän kokoiselle paikalle aivan riittämättömän kokoisia eikä se edes toiminut, hän puhisi. Teimme sitten uuden varikkopysähdyksen Leivonmäellä.

Takaisin olimme erittäin antoisan päivän päätteeksi klo 19.30 ja vielä samana iltana se kyläkaupasta ostamamme iso lakupussi sai kyytiä!

Viimeistään tiistaina sitten se lupailemamme finaali, jossa Luck kertoo vaikutelmistaan Suomesta ja suomalaisista yli kaksi kuukautta kestäneen tutkimusretkensä jälkeen.

 

0 comments

You must be logged in to post a comment.

%d bloggers like this: