Mae Phimin kestosuosikkimme Drift näkyy päästävän bändin lavalle lauantaisin.

Täytyy tunnustaa, että olimme nelisen vuotta sitten vähän pettyneitä, kun meille niin rakas rantabaari muutti aivan rannasta rantatien toiselle puolelle suurempiin tiloihin. Se reggae -henkinen rantapäivien perusleiri oli menneen talven lumia, jos tällainen ilmaus sallitaan.

Muuttoa perusteltiin isomman tilan tarpeella ja kuluneet vuodet ovat totta vie näyttäneet, mihin niitä isompia tiloja tarvittiin. Ruokaa talosta saa aivan eri tavalla kuin ennen ja harrastusmahdollisuuksiakin näkyvät siihen kylkeen ympänneen. Ja entäs ne riippumatot? Tulivatko ne jäädäkseen vai oliko se vain hetken harha?

Mae Phimiin tulee harvemmin mentyä viikonloppuisin, koska liikenne Pattayan ja Mae Phimin välillä on silloin mitä on. Siihen mennessä, kun perjantaina ehtii Mae Phimiin ovat ne miljoonat muutkin tiellä liikkuneet autot jo ehtineet sinne ensin valloittaen kaikki pysäköintipaikat. Näistä syistä olemme yleensä liikkeellä arkisin.

Niinpä yllätyimmekin iloisesti sinä lauantaina, kun olimme tulleet Mae Phimiin jo torstaina ja näimme Driftiin jostain ilmaantuneen ilmiselvän bändin alkamassa koota kamojaan esiintymislavaksi muutettuun ravintolakulmaan. Esiintymissuunta oli paikan terassille eli merelle päin.

Illan pimentyessä ja soiton alettua huomasimme thaimaalaisbändin erikoisuutena kaksi laulusolistia, jotka lauloivat vuoroillaan yksin ja toisinaan toistensa kanssa niin, että toinen solisteista lauloi taustoja. Mamas ja Papas -yhtyeen vanha hitti California Dreamin’ kaikui komeasti, kun taustoja laulavan naisen ääntä monistettiin nauha- ja hienoisen jousikaiun avulla. Hienoisen ilmeisesti siksi, ettei mikrofoni alkaisi kiertää niin herkästi. Onnistunut veto, täytyy myöntää.

Paikalla oli sen verran väkeä, että ilmeisesti tieto Driftin elävän musiikin lauantai-illoista on jo ehtinyt kiiriä. Nyt mietityttää vielä se, että olikohan se meidän näkemämme lauantainen esiintyjä talon house -bändi vai joku vieraileva orkesteri?