Lue tämä mikäli koskaan olet edes harkinnut yritystoiminnan aloittamista tai sellaiseen mukaan lähtemistä Pattayalla
Kirjassaan “Rahasta lähimmäistäsi” kirjailija Neil Hutchison kuvaa Pattayaa taistelutantereeksi, jonka ensimmäisiä kaatuneita olivat totuus ja logiikka. Se, kuten kaikki muutkin kirjassa mainitut uskomattomat asiat ovat täällä Pattayalla täysin totta. Eikä kukaan takuulla tätäkään tarinaa usko, mutta tällaisessa maailmassa me täällä päivittäin elelemme:
Pääosiltaan tämä on tarina miehestä, joka sai perinnön. Ja muutti Pattayalle. Noihin kahteen lauseeseen kiteytyy aika tarkkaan ne ainekset, mihin tulevan tuhon siemenet kylvettiin.
Ennen perintöään ja muuttoaan sama mies oli tehnyt pitkän uran myymällä viikkolomaosakkeita, lomaosuustodistuksia, lomapisteitä ja mitä kaikkea niitä nyt onkaan. Joku pahantahtoisempi ihminen kai kutsuisi häntä ammattivalehtelijaksi.
Yhtä kaikki, perintönsä turvin tämä mies päätti syksyllä 2015 perustaa Pattayalle eräänlaisia golf -osakkeita myyvän yrityksen. Meininki oli pelailla golfia ja myydä siinä sivussa vähän osakkeita pelikavereille.
Tässä vaiheessa minä, tai oikeammin yhdessä vaimoni kanssa omistamani kustannusosakeyhtiö, tulimme mukaan kuvaan. Thaimaan lakien mukaan thaimaalaisten osakeyhtiöiden kun täytyy olla thaimaalaisomistuksessa tai muuten ne eivät ole thaimaalaisia osakeyhtiöitä. Niinpä tämä perintömiljonääri kysyi josko MaijaGizmo voisi omistaa 45 % perustettavan yhtiön osakkeista ja hän itse omistaisi henkilökohtaisesti 45 % ja eräs thaimaalainen trading -yhtiö 10 %. Sanoi itse kyllä hoitelevansa sen myyntipuolen, mutta tarvitsevansa apua kirjanpitoon, hallintoon ja paikallisiin yhteiskuntasuhteisiin liittyvissä asioissa.
– Aloitetaan nyt ensin perustamalla se firma ja varustamalla sille myyntikonttori jonnekin tänne, tuleva yhtiökumppani ehdotti. Meidän virheemme oli se, että me suostuimme. Kulupuolesta ei niin tarvinnut välittää, sillä yhtiökumppani tiesi jokaisen alkavan firman aiheuttavan kuluja alkuun. Raha kyllä riittää, mies vakuutti.
Ja riittihän sitä. Viimeisen päälle kalustettuun toimistoon, katumaasturiin, moottoripyöriin, golf -klubeille, lentolippuihin, työntekijöiden asuntoihin ja viskiin, jota havaintojemme mukaan kului 1 – 2 litraa päivää kohti.
Sekä käsittämättömiin sijoituskohteisiin. Jossain vaiheessa keväällä 2016 tuo neuvoi minuakin sijoittamaan One Coin -nimiseen hankkeeseen, mutta onneksi tulin parin esittelykerran jälkeen vakuuttuneeksi siitä, ettei kustannusosakeyhtiön toiminnan ydinalueisiin kuulu virtuaalivaluuttojen vaihtelu verkostomarkkinointiperiaattein. Samassa yhteydessä tulin muistaakseni ensimmäisen kerran ajatelleeksi, että eivät taida kuulua golf -osakkeetkaan.
Maaliskuussa 2016, kun ensimmäinen yhteinen sesonkimme läheni loppuaan tultiin tilanteeseen, jossa yhtiökumppani sanoi tarvitsevansa 90.000 bahtia rahaa yhtiön varoista. Sanoi olevansa aikeissa lähteä Suomeen asioita järjestelemään ja maksavansa etukäteen talonsa vuokran puoleksi vuodeksi. Vastasin, että jos firma maksaa MaijaGizmolle pystyssä olevat ilmoitusmaksut, niin kai se 90.000 bahtiakin sitten voidaan järjestää. Näin siis maaliskuussa 2016.
Kesäkuussa luokseni tuli norjalainen mies, joka toi yhtiökumppanin kesäksi lupaamia myyntikonttorin vuokrarahoja ja sanoi lähtiessään menevänsä maksamaan saman tien yhtiökumppanin talon vuokraa. Sillä hetkellä tajusin kaksi asiaa:
1. Sillä 90.000 bahtilla ei ainakaan mitään talon vuokria oltu maksettu ja
2. Kustannusosakeyhtiö MaijaGizmon toimintaan ei enää ensi talvena tule kuulumaan golf -osakkeiden myynti, markkinointi eikä edes vuokraus.
Keskustelin näistä asioista vaimoni kanssa, kun kesälomalla olimme Suomessa heinä-elokuussa ja jälleen kerran sain huomata hänen olleen minua kauempaa viisas.
– Hoidetaan asiat niin, että saadaan kirjanpito ja tilinpäätös ensimmäiseltä vuodelta lainmukaisesti hoidettua ja rekisteröidään ne MaijaGizmon osakkeet siinä samassa yhteydessä vaikka sen yhtiökumppanin vaimon nimiin, kun se kerran niin kovasti sen yhtiön asioihin haluaa puuttua, kuului selvästi ennakkoon jo perinpohjin mietitty vastaus. Vaimo kertoi suunnitelleensa hoitaa vielä tilinpäätöksen ja sen osakesiirron itse ja jättäytyvänsä sen jälkeen välittömästi syrjään koko yhtiöstä.
Näin tehtiin. Lokakuussa 2016 vaimo antoi verotiedot verotoimiston virkailijalle ja valtuutti tämän hoitamaan tilinpäätöksen täkäläisen osakeyhtiölain mukaiseen kuntoon sekä hoitamaan MaijaGizmon omistamien osakkeiden siirron yhtiökumppanin vaimolle. Marraskuun 30. päivä voitiin sitten allekirjoittaa sopimus, jonka mukaan osakkeiden kauppahinta oli tasan nolla bahtia, euroa tai dollaria, mutta osakepotin myötä myös kaikki niihin liittyvät velvoitteet, vastuut ja oikeudet siirtyvät osakkeiden uudelle omistajalle. Sopimus laadittiin englanninkielisenä siksi, että sekä sopimusta että sen allekirjoitustilaisuutta olivat todistamassa Sattahipin laivastoaseman komentaja vaimoineen. Komentajan ehdotuksesta laadittiin toinenkin paperi, joka allekirjoitettiin meidän molempien yhtiökumppanusten puolesta todisteeksi siitä, että vaimoni oli molempien mielestä toiminut oikein kaikkia yhtiön asioita hoitaessaan eikä meillä kummallakaan enää 30.11. jälkeen olisi mitään tekemistä koko yhtiön kanssa.
Se siitä. End of story. Tai niinhän me luulimme.
Kävi nimittäin niin, että nyt jo entiseksi muuttunut yhtiökumppani jatkoi soittelua vaimolleni erilaisissa yhtiön asioissa. Milloin piti hoitaa jotain veroasiaa ja milloin käydä pankissa. Luulimme alkuun ex -yhtiökumppanin ajattelevan viime tilikauden asioiden olevan 30.11. tehdyn sopimuksen ulkopuolella, mutta kun vielä helmikuussa 2017 olisi pitänyt auttaa jossain pankkiasiassa, niin meille riitti. Sanoimme selvästi, että “ohi on”, mutta ei.
Entinen yhtiökumppani oli edellisenä keväänä ollut kanssani tekemässä kustannussopimusta kirjan “Rahasta lähimmäistäsi” uudelleen julkaisemisesta. Tuo uudelleen julkaisu toteutui MaijaGizmon omin voimin maaliskuun alussa ja nyt hänen kuulemma kuuluisi saada niitä kirjoja MaijaGizmolta hintaan 150 bahtia kappale. Kaveri ei millään tavalla ole osallistunut kirjan kirjoittamiseen, kääntämiseen, kustantamiseen, taittamiseen eikä edes rahoittamiseen, mutta vaatii näitä 750 bahtin hintaisia kirjoja itselleen hintaan 150 bahtia, kun “tietää” mitä ne oikeasti maksavat ja oli jo sopinutkin kirjojen toimittamisesta kolmelle jälleenmyyjälle.
Perintömiljonäärin logiikka menee jotenkin niin, että jos niiden kirjojen painatus on maksanut 90 bahtia kirjaa kohti ja tekijälle maksetaan 65 bahtia/myyty kirja, niin totta kai hänen kuuluu saada kirjoja hintaan 150 bahtia kappaleelta. Kääntäjälle ei siis kuulu mitään, veroja ei tarvitse maksaa, taittaja on tehnyt viikkotolkulla ilmaista työtä eikä postituskaan maksa mitään. Kustantajakin tyytyköön maksamaan hänelle viisi bahtia kirjalta vain siitä hyvästä että hän saisi mahdollisimman suuren katteen kirjoille, joita ei edes omista. Tämä on muuten yksi niistä syistä miksi yhtiökumppanuutemme ei enää ole voimassa.
Muistatko vielä ne alussa mainitut totuuden ja logiikan? Tähän asiaan liittyy nimittäin vielä sellainen pattayalainen twist, että kun MaijaGizmo ei suostu luopumaan kustantamistaan kirjoista hintaan 150 bahtia, niin nyt ME olemme velkaa HÄNELLE kevään mittaan koko ajan kasvaneen summan.
Toisin sanoen mies, joka itse on ollut siirtämässä ilmaiseksi MaijaGizmon osakepottia velkoineen ja vastuineen vaimonsa nimiin ei joko ymmärrä mitä hänen allekirjoittamansa sopimus tarkoittaa tai sitten hän ei vain pattayalaiseen tyyliin halua sitä ymmärtää.

Niin että tällaisessa yrittäjäilmastossa täällä toimitaan. Mikäli löysit äskeisestä totuuden häivääkään tai edes jonkinlaista logiikan esimakua, niin kerro ihmeessä tulkintasi meillekin. Parhaista tarinoista jaamme kirjapalkintoja arvoltaan 150 – 750 bahtia.