+66 8 2913 6399 | Suomi +358 44 986 6396
thaimaansuomalainen@gmail.com

Tapaamme uuden suurlähettiläämme Athenee Towerin 14. kerroksessa leppoisissa merkeissä. Läsnä ovat meidän lisäksemme Pattaya People Media Groupin perustaja ja pääomistaja Niels Colov, Thaimaa-Suomi -kauppakamarin johtaja Karri Kivelä sekä Pilvi Auvinen ja Katariina Tapio lähetystön tiedotus- ja hallintopuolelta.

Tapaamisen aiheita on itse asiassa kaksi ja siksi meitä näin alkuun on niin monta samassa huoneessa. Ensimmäinen aihe on Suomi 100 -juhlallisuuksien järjestelyjen alkuun saattaminen Pattayan osalta ja toinen aihe onkin sitten suurlähettilään kanssa sopimamme haastattelu. Reilun 45 minuuttia kestäneen aivoriihen jälkeen Kivelä, Auvinen ja Tapio vetäytyvät omaan palaveriinsa ja me jäämme Nielsin kanssa tutustumaan tarkemmin Suomen uuteen suurlähettilääseen.

Kuka on Satu Suikkari-Kleven

– Jos ammatillisesti aloitetaan, niin Ulkoministeriön palvelukseen tulin YK -tehtävistä Genevestä vuonna 1998, jonka jälkeen kävin UM:n kansainvälisten asioiden valmennuskurssin, josta valmistutaan kiertäväksi diplomaatiksi. Koulutukseltani olen juristi ja edustanut Suomea mm. YK:ssa, Strasbourgissa, ja Oslossa. Viimeiset neljä vuotta olen toiminut UM:n kansainvälisen oikeusosaston päällikkönä.

Ammatillisista asioista siirrymme tuota pikaa vapaa-aikaan ja harrastuksiin.

– Perhettä minulla on norjalaisen miehen ja kahdeksanvuotiaan tyttären verran ja he ovat molemmat mukana täällä Bangkokissa. Vapaa-aikaa on näin alkuun erittäin vähän, koska töitä on niin paljon, mutta viikonloppuisin käymme tutustumassa Bangkokiin, syömässä sen lukuisissa hyvissä thai -ravintoloissa tai vaikka kävelyllä Lumpinin puistossa. Shoppailtuakin on tullut jonkin verran.

Tässä vaiheessa Suikkari-Kleven innostuu kertomaan “laajennetusta” perheestään.

– Vaikka perheemme onkin pieni, niin sen lisäksi meillä on ns. laajennettu perhe, johon kuuluvat vanhempieni lisäksi siskoni ja tätini. Tälläkin hetkellä meillä asuu luonamme au-pairina toimiva siskonpoikani ja odotan innolla koko laajennetun perheemme jäsenten vierailuja jahka ensin pääsemme asettumaan tähän kaupunkiin.

Tähän kohtaan on pakko heittää se pakollinen kysymys kieliopinnoista. Joko on suunnitteilla?

– No, kieliopinnot ovat itse asiassa alkaneet jo Suomessa. Nyt käy opettaja kaksi kertaa viikossa. Oppitavoite on pärjätä thai -kielellä jokapäiväisessä elämässä, mutta voin kertoa, että vaikealta se tuntuu.

Uusi suurlähettiläs työpöytänsä ääressä. Pöytä on nykytyyliin sellainen, että sen takana voi työskennellä myös seisten.
Uusi suurlähettiläs työpöytänsä ääressä. Pöytä on nykytyyliin sellainen, että sen takana voi työskennellä myös seisten.

Tulevaisuuden odotuksia

Tulevan lähettiläskautensa odotuksista puhuttaessa Satu Suikkari-Kleven osoittaa olevansa hyvinkin analyyttinen ihminen. Mitään toiveiden tynnyriä ei todellakaan kuulla, vaan selkeä ja yksityiskohtainen ohjelma ensin lähitulevaisuuden ja sitten pidemmän aikavälin tavoitteista.

– Nyt juuri on työn alla lähetystömme tulevaisuuden strategia. Jokaisen asemamaassaan uuden suurlähettilään on laadittava sellainen Ulkoministeriölle ja minulla on tämä syksy aikaa saada se valmiiksi. Lisäksi olen näin alkuvaiheessa pyrkinyt tapaamaan mahdollisimman paljon ihmisiä ja tutustumaan paikalliseen kulttuuriin. Olen luonteeltani hyvin utelias ihminen ja kiinnostunut uusista asioista, joten se puoli menee oikeastaan aika helposti vaikka kieltämättä kiirettä pitääkin, hän aloittaa.

– Sitten on tietenkin ensi vuonna alkava Suomen itsenäisyyden 100. juhlavuosi, johon liittyviä tapahtumia on alettu valmistella jo nyt. Tavoitteena meillä on tehdä tunnetuksi suomalaisia yrityksiä ja innovaatioita. Tätä taustaa vasten oli hyvinkin mielenkiintoista kuulla Niels Colovin ajatuksia siitä, miksi näitä Suomi -aiheisia tapahtumia tulisi järjestää myös Pattayalla eikä aina vain Bangkokissa.

– Toivon myös mahdollisimman tehokkaasti kykenevämme auttamaan täällä vaikeuksiin joutuneita suomalaisia ja tietenkin myös Suomeen viisumia hakevia thaimaalaisia.

– Thaimaan poliittista tilannetta aion seurata tarkkaan. EU:han on jo aika voimakkaasti ottanut kantaa ilmaisu- ja kokoontumisvapauskysymyksiin Thaimaassa ja toivon tilanteiden täällä normalisoituvan mahdollisimman nopeasti.

Työn touhussa. Virkahuoneessa koolla työryhmä ideoimassa Suomi 100 vuotta -tilaisuuksia Pattayalle.
Työn touhussa. Virkahuoneessa koolla työryhmä ideoimassa Suomi 100 vuotta -tilaisuuksia Pattayalle.

Mitä mieltä Thaimaan suomalaisista?

Entä miltä nämä Thaimaassa asuvat suomalaiset uuden suurlähettilään silmissä vaikuttavat verrattuna esimerkiksi Oslon tai Strasbourgin suomalaisiin?

– En ole vielä ehtinyt tutustua muihin kuin tähän Bangkokin suomalaisyhteisöön ja aika samanlaista täällä on muissakin ulkosuomalaisyhteisöissä. Pattayalle olen tulossa hyvinkin pian ja sen jälkeen Hua Hiniin ja Phuketiin. Suurlähettiläs vilkaisee kelloaan, mikä tarkoittanee haastatteluun varatun ajan olevan loppumassa.

– Semmoinen tietynlainen rohkeus näyttäisi ainakin näin ensimmäisen kuukauden perusteella olevan leimaa-antava piirre. Onhan se selvää, että jos joku näinkin kauas muuttaa, niin silloin ei olla sieltä arimmasta päästä. Ensivaikutelma on erittäin positiivinen, sanoo Suikkari-Kleven ja nostaa molemmat peukalonsa ylös.

Viime kesän mittaan Suomessa saimme havaita Suomen olevan paikka, jossa lehdistö repii lukijoilleen otsikoita edellisillan tosi-tv -ohjelmista.

Avaapa huominen Iltalehti tai Ilta-Sanomat ja katso millaisia juttuja ja otsikoita niistä löydät. Viikonlopun urheilutulokset ja tosi-tv -ohjelmien tapahtumat muodostavat hyvin suuren osan “uutisvirrasta”. Sieltä voi viikonvaihteen tärkeimmät ohjelmat missannut tietämätön lukija sitten katsoa harrastettiinko männäviikonloppuna seksiä Big Brother -talossa ja kuinka Maajussille morsian -ohjelman pareilla on viikonloppu kulunut.

Viikottain tai kuukausittain ilmestyvät aikakauslehdet eivät ole tähän ilmiöön kiinni päässeet, joten niistä voi nyttemmin lukea juonipaljastuksia siitä, mitä Salkkareissa tai Kauniissa & Rohkeissa lähiviikkoina tapahtuu. Kaikki tämä tapahtuu toisen mediayhtiön suosiollisella avustuksella.

Toinen erittäin suomalainen piirre on se, että koko mediakenttää, niin televisiota, radiota kuin lehtiäkin, tehdään vähemmistöjen ehdoilla tyyliin “Ei näin saa sanoa, koska muslimit suuttuvat” tai “Noin ei voi sanoa, koska homot hermostuvat” ja “Niin ei ainakaan pidä mennä sanomaan, sillä se voidaan tutkita maahanmuuttovastaiseksi”. Tämä ilmiö tosin on synnyttämässä eräänlaisen vastareaktion, sillä joidenkin lehtien toimituksissa funtsitaan tänä päivänä jo sellaisia, että “jos kuitenkin kirjoitettaisiin noin ja revittäisiin sitten lisäotsikoita siitä, millainen some -raivo siitä puhkesi”.

Somesta tuli mieleeni Helsingin pressiklubilla jo vuosia sitten kuulemani määritelmä, jonka mukaan maailman luotettavin uutinen alkaa aina sanoilla “Arskan kaveri oli lukenut netistä, että…” Niinpä niin. Internetissä voi kuka tahansa huudella nimimerkin suojissa täysin vastuuttomasti esimerkiksi jollain Suomi 24 -keskustelupalstalla aivan mitä omassa päässä liikkuu tarvitsematta juurikaan pelätä minkäänlaiseen edesvastuuseen joutumista kirjoittelemisistaan. Faktoista ei niin väliä, kunhan tarina on räväkkätä. Tyypillistä näille keskustelupalstoille on se, ettei omalla nimellä juurikaan esiinnytä eikä sieltä ikinä löydä mitään lähdeluetteloita. Netissä kannattaa aina muistaa, etteivät kaikki sivustot suinkaan ole uutissivustoja eikä niistä löytyvillä “tiedoilla” välttämättä ole arvoa kuin korkeintaan Liisan ihmemaassa.

Jopa suuri ja mahtava facebook on tunnustanut tuottavansa lukijoilleen ainoastaan sellaista uutis-/mielipidevirtaa, mistä palvelun tilaaja on erilaisissa kyselyissä ilmoittanut tykkäävänsä. Näin facebookin käyttäjä pääsee samanmieliseen seuraan, jossa voi jopa omalla nimellään solvata kaikkea, mikä ei itseä satu miellyttämään tietoisena siitä, että kaveripiiri mitä todennäköisimmin on samaa mieltä asioista.

Suomessa nähdään, kuullaan ja luetaan erittäin usein myös sellaisia raportteja, jossa toimittaja haastattelee toimittajaa tyyliin “Sinä olet vuosia ollut YLE:n kirjeenvaihtajana juuri Lähi-Idässä, joten kertoisitko nyt katsojille, kuinka…”  Tähän samaan kategoriaan voidaan lisätä myös se “erityisasiantuntijoiden” ryhmä, joka viimeksi USA:n presidentinvaalien jälkeen ilmaantui mediaan selittämään miksei vaalitulos ollutkaan sen mukainen, kuin mitä oli ennusteltu. Vrt. Brexit -äänestys.

Jos oli Suomen media joskus 1970 -luvulla Neuvostoliiton edessä rähmällään, niin nyt se on sitä vähemmistöjen edessä. Tai sitten puoluepoliittisin perustein jaettava lehdistötuki on lopultakin alkanut toimia poliittisen eliitin tahtomalla tavalla ja hionut “vapaalta” suomalaismedialta pahimmat särmät pois. Se on neljännelle valtiomahdille itsetutkiskelun paikka.

 

Aamu-uutisissa kerrottiin hallituksen päätöksestä, joka koskee yhtä Thaimaan suurimmista juhlapyhistä.

Useimmiten marraskuussa vietettävä valon juhla Loi Krathong on perinteisesti koonnut koko kansakunnan yhteisen viikonlopun tai täyden kuun juhlan viettoon laskemaan lootuksen muotoisia valolyhtylauttoja mereen ja lähettelemään paperisia valolyhtyjä taivaalle. Kaikki tämä muodostaa suorastaan häikäisevän valomeren, joka tekee Loi Krathongista epäilemättä Thaimaan näyttävimmän kansanjuhlan.

Nyt noiden jälkimmäisten valolyhtyjen lähettämistä rajoitetaan kahdeksan kilometrin säteellä kaikista lentokentistä. Päätöksen perusteissa mainitaan ilmaan päästettyjen valolyhtyjen olevan sekä vaaraksi että haitaksi lentoliikenteelle ja mikäli nyt annettua asetusta ei noudateta sillä seurauksella, että tapahtuu lento-onnettomuus, jossa joku tai useampia ihmisiä kuolee, on siitä seurauksena elinkautinen vankeustuomio.

Siitä selviää sentään sakoilla, jos ehdoin tahdoin menee lähettelemään valolyhtyjä taivaalle lentokentän läheisyydessä ilman, että siitä koituu lentoliikenteelle vahinkoa.

Uutisissa muistutettiin, että pimeällä on aika vaikeaa lähettää salaa valolyhtyjä taivaalle.

Tätä hommaa on todella vaikea tehdä salaa.
Tätä hommaa on todella vaikea tehdä salaa.

Hans Lankarin Jouni Ollila otti yhteyttä sellaisessa asiassa, että kun thaimaansuomalainen.com -nettisivustolla aina silloin tällöin on tavattu ilmoitella huijareista ja velallisista, niin hänellä olisi nyt vakava varoitus kaikille Thaimaassa asuville suomalaisille.

Asia koskee sekä Suomen että Thaimaan kansalaista nimeltä Saran Ritthaisong, syntynyt 5.4.1990, joka lyhyen työsuhteensa aikana Hans Lankarilla onnistui velkaantumaan talolle kaikkiaan 326.296 bahtia ja jonka allekirjoittamat velkakirjat sekä kopio miehestä tehdystä rikosilmoituksesta ovat kiinnostuneiden nähtävissä Hans Lankarin toimistossa Pattayan Rungland Villagessa.  

– Minähän en muuten tämän asian kanssa olisi julkisuuteen tullut, mutta kun olen jo useammalta taholta kuullut miehen järjestelmällisesti huijaavan Thaimaassa asuvia suomalaisia ihan vaan siksi, että on suomea puhuva thaikku ja sanoo hoitelevansa esimerkiksi viisumiasioita “suhteidensa” avulla, perii maksun etukäteen ja jättää sitten kaikki pystyyn, Ollila kertoo. Suomen kielen taitonsa ansiosta hän onnistuu herättämään ihmisten luottamuksen ja kun on vielä thaimaalaisen näköinenkin, niin helppo on uskoa hänellä olevan jotain suhteita esimerkiksi immigrationin tai poliisilaitoksen suuntaan.

Ollilan mukaan Ritthaisong on näihin päiviin saakka toiminut lähinnä Pattayan alueella, mutta kokemus näistä aikaisemmista mariapaloista ja jarmotiilikoista on osoittanut, että kun yhdet verkot on koettu niin silloin siirrytään kokemaan muita verkkoja.

Siksi varoitus kaikille Thaimaassa asuville suomalaisille. Mikäli alle kolmekymppinen sujuvaa suomea puhuva thaimaalaismies kertoo voivansa “ihan vaan kymppitonnilla” hoitaa jonkun ongelmatilanteen, niin älkää ainakaan etukäteen mitään maksako.

Katso protestilistan julkaisuperiaatteet tästä

Hua Hinistä palatessani löysin toimituksen pöydältä viestin: “Tee Saku Thaille kunniakirja välittömästi ja vie se niille, kun kerran siellä päin asut.”

Perusteluissaan raatimme mainitsi, että vaikkei Saku Thai nyt suoranaisesti tuonutkaan lonkeroa Thaimaahan, niin heidän ansiostaan sitä on jatkuvasti saatavilla.

Muita perusteluja tälle kunniakirjalle olivat mm. se, että Saku Thain ansiosta lonkeroa saa nyt myös esimerkiksi Foodmartista Jomtienin puolella sekä Friendshipistä Pattayan keskustasta ja lisäksi se uusi varastomyymälä Buddha Hillin soi nelosella toi heille lisäpisteitä.

Edelleen on todettava, että ilman Saku Thaita meillä tuskin olisi riemunamme Fizzin siidereitä eikä se Viru Valgekaan ihan hirveän huono vodka ole. Aasiantuntijoiden mukaan voittaa esimerkiksi jonkun Rubiskayan mennen tullen.

Pattayan lisäksi Saku Thain maahantuomia tuotteita voi ostaa ainakin Hua Hinistä, Phuketilta, Koh Samuilta, Krabilta ja Ao Nangista.

Saku Thain puolesta kunniakirjan otti vastaan tällä kertaa aamukahvilta Somsirista tavoitettu Pete Miettunen.
Saku Thain puolesta kunniakirjan otti vastaan tällä kertaa aamukahvilta Somsirista tavoitettu Pete Miettunen.

Viime viikon kestäneellä Hua Hinin reissulla huomasimme, että myös Thaimaassa on täysin mahdollista laatia taksiasemille ja jopa rantamyyjille hinnastot, joita turistikin osaa lukea.

Totta se on. Pattayalla eivät millään tunnu saavan näitä katukaupustelijoita, rantamyyjiä ja mopotakseja kuriin ja järjestykseen, mutta Hua Hinissä tuntuu olevan itsestään selvää, että täytyyhän turistin ymmärtää mitä mikäkin hänen käyttämänsä tuote tai palvelu maksaa.

Alla olevassa kuvassa ihan vain esimerkin vuoksi rantamyyjien “ruokalista” siihen liittyvine hintoineen. Näitä hinnastoja on kaikkialla, mistä vain on käynti rannalle. Taksiasemien yhteydessä on samanlaiset hinnastot.

taulu

Otettiin tuohon otsikon yhteyteen vielä kuva turistipoliisin päämajasta, joka Hua Hinin tyyliin on sijoitettu sinne, missä turistitkin liikkuvat, eli hotellialueen ja rannan välimaastoon. Pattayalla se on piilotettu Buddha Hillille nousevaan jyrkkään mäkeen.

Lisäksi turistipoliisin Hua Hinin toimipisteen ovessa lukee englanniksi, missä asioissa turisti voi poliisinsa puoleen kääntyä.

Näistä asioista pisteet Hua Hinille suurin piirtein 6 – 0 Pattayaan verrattuna.

Vesterisen Minna tuli Hua Hiniin kuukauden puolivälissä ja alkoi saman tien koota syksyn ensimmäistä lehteä.

Luvassa on ainakin uuden suurlähettilään haastattelu ja sen lisäksi paljon paikallista asiaa Hua Hinistä. Joku uusi suomalaispaikkakin sinne on kuulemma auennut.

Toinen merkittävä Hua Hinin Suomalaiseen liittyvä uutinen on se, että lehti on alkanut laajentua kasvavassa määrin myös Cha-Amin puolelle.

Näillä näkymin Hua Hinin Suomalainen on jakelussa jo marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna ja seuraava numero ilmestyy tammikuussa 2017.

Toinen kuluneen viikonlopun palkituista oli Buddha Hillillä sijaitsevan New Nordic Resortin alueella toimiva ravintola New Nordic Steaks & Grill. Tällä kertaa valinta aiheutti jo hieman keskustelua vaikkei se itse ravintolasta johtunutkaan.

Pratamnak Soi 4:n varrelta löytyvä New Nordic Steaks & Grill herätti huomiota ensimmäisen kerran pari – kolme vuotta sitten, kun Michelin -kokeistaan tunnetun ravintola News Steaks & Grillin toinen omistaja Anders Eliasson myi osakkeensa yhtiökumppanilleen ja otti vastaan New Nordicin rakennuttaja Kurt Svendheimin heittämän haasteen tavoitteenaan luoda “jos ei aivan Pattayan parasta, niin ainakin helposti kärkikolmikkoon kuuluva ravintola”. Samoissa tohinoissa muuten News Steaks & Grillin toinen kokki Pelle Pettersson päätti perustaa oman ravintolan ja sen seurauksena Jomtienin puolella asuvilla nyttemmin on riemunaan rantakadulla toimiva huippuravintola Akvavit.

Hyytävän ammattitaitonsa ja massiivisen budjettinsa turvin Andy toteutti haaveensa viimeistä piirtoa myöten jopa niin vakuuttavalla tavalla, että kun kävimme pari vuotta sitten testaamassa valmista ravintolaa jutun teon merkeissä, vietti Luck melkein koko seuraavan päivän puhelimessa kertoen perheenjäsenilleen, ystävilleen ja kelle tahansa, joka vain viitsi kuunnella missä oli ollut, mitä oli syönyt ja ennen kaikkea sen, kuinka häntä PALVELTIIN.

Lauantaina 22.10. vuorossa ollut ja ainoastaan ruokien valmistukseen omistautunut porukka. Keskellä paikan pomomies, ruotsalainen Anders Eliasson.
Lauantaina 22.10. vuorossa ollut ja ainoastaan ruokien valmistukseen omistautunut porukka. Keskellä paikan pomomies, ruotsalainen Anders Eliasson.

No, huippuravintoloiden hinnat ovat huippuravintoloiden tasoa ja se aiheutti raatilaisten kesken pientä keskustelua. Toki on niin, että parhaat raaka-aineet, parhaat viinit ja vaikka tuo kuvassa toisena oikealla näkyvä ranskalainen pääkokki lisäävät kustannuksia, mutta eipä tuo suomalaisiin huippuravintoloihin verrattuna mikään kallis paikka ole. Joillekin paikka on ainutkertainen elämys ja toisille joka ikisen loman ehdoton must.

Testiryhmämme suosittelee lohta kaikissa muodoissaan, sisäfilettä joko bearnaise- tai talon omalla kastikkeella ja hinta-/laatusuhteeltaan aivan erinomaisia chileläisiä punaviinejä. Myös hovimestarin tai itsensä pääkokin kanssa kannattaa keskustella juuri sen ravintolaillan tuoreimmista illallisvaihtoehdoista. Heillä kun on tapana käydä henkilökohtaisesti keskustelemassa asiakkaiden kanssa siitä, kuinka ateriasta saa mahdollisimman täydellisesti tämän makumieltymysten mukaisen. Juuri tällaisen keskustelun tuloksena eräs testiryhmäläisemme päätyi syömään karitsaa punaviinikastikkeessa.

Ja kuvitelkaa, että on sellaisiakin ihmisiä joille tuo tuommoinen ravintolasyöminen on jokapäiväistä kauraa.

Pattayan kaupunkia nyttemmin johtava 12 -miehinen neuvosto on kiinnittänyt huomionsa mopotaksien toimiin. Se, mikä aikoinaan alkoi turisteihin kohdistuvina pieninä “iltalisinä” on lähtenyt täysin lapasesta.

Pari viikkoa sitten Pattaya People Weekly uutisoi kaupungintalolla pidetystä tapaamisesta, joissa mopotakseille tylysti ilmoitettiin, että se ylihinnoittelu loppuu nyt. Mopotakseille muistutettiin heidän lupaehtoihinsa kuuluvasta hinnastosta, jossa sanotaan selvästi, että ensimmäiset kaksi kilometriä pitäisi päästä 25 bahtilla ja niiden jälkeisistä kolmesta seuraavasta kilometristä saa periä viisi bahtia per kilometri. Toisin sanoen peräti viiden kilometrin matka pitäisi päästä 40 bahtilla ja sitä pidemmistä matkoista voisi sitten neuvotella erikseen ennen matkaan lähtöä.

Nykykäytäntö kun on ollut, että mopotaksi Pratamnak Hillille johtavan Pratamnak Roadin alkupäässä yritti kyniä ulkomaalaiselta kilometrin matkasta 40 bahtia, joka hänen mukaansa oli “minimitaksa”. Pratamnak soi nelosen mopotaksit pyytävät järjestään 60 bahtia matkasta Jomtienin rantakadulle, vaikka käypä taksa olisi sen 25 tai korkeintaan 30 bahtia. Esimerkkejä voisi luetella vaikka kuinka paljon.

Niinpä kaupungintalolta kerrottiin näille taksiyrittäjille, että heillä on jatkossa oltava hinnasto asiakkaan nähtävillä eivätkä he enää saa huutamalla, viheltämällä tai taputtamalla yrittää kiinnittää mahdollisten asiakkaiden huomiota itseensä. Edelleen on heidät velvoitettu huolehtimaan oman taksipaikkansa yleisestä siisteydestä.

Tänään saimme sitten huomata, että ainakin niitä hinnastoja on ilmestynyt mopotaksiasemien yhteyteen. Thai -kielellä kirjoitettuna. Oheinen kuva selvittänee asiaa parhaiten:

Tuolla alariveillä kyllä lukee thai -kielellä, että 25 bahtia ensimmäiset 2 km ja sen jälkeen 5 bahtia/kilometri, mutta mistä ulkomaalainen turisti sen voi tietää?
Tuolla alariveillä kyllä lukee thai -kielellä, että 25 bahtia ensimmäiset 2 km ja sen jälkeen 5 bahtia/kilometri, mutta mistä ulkomaalainen turisti sen voi tietää?

Tällaisesta kaupungintalon vaatimasta hintakyltistä on sitten helppo näyttää turistille tasan pärstäkertoimen mukaan 40 bahtin kyydistä esimerkiksi 80 – 120 bahtin hinta “virallisen hinnaston” ao. kohtaa sormella osoittamalla. Ja taas mennään!

Pattaya Suomi -seura sai perjantaina 21.10. vastaanottaa “Pattayan parhaat” -kunniakirjan numero kaksi.

Raadin päätös oli tälläkin kertaa täysin yksimielinen. Päätöksen perusteluissa mainittiin mm. seuran monivuotinen työ Pattayan suomalaisyhteisön hyväksi, sen tarjoama kirjasto ja tapaamispaikka suomalaisille sekä lukuisat eri harrastuspiirit, aktiviteetit ja tiedotustilaisuudet.

Eräs raadin jäsenistä arvosti erityisesti sitä, että myös yksinään Pattayalle tullut löytää kerhotiloista aina lukemista, seuraa ja lämpimän aterian, jonka halutessaan voi myös viedä mukanaan, mikäli siltä tuntuu.

- Tämä on tiimityötä, totesi seuran pitkäaikainen puheenjohtaja Risto Nyman (oik.) ja kutsui kaikki saapuvilla olleet seuran aktiivit yhteiskuvaan diplomin luovutustilaisuudessa.
– Tämä on tiimityötä, totesi seuran pitkäaikainen puheenjohtaja Risto Nyman (oik.) ja kutsui kaikki saapuvilla olleet seuran aktiivit yhteiskuvaan diplomin luovutustilaisuudessa.

Vielä tämän talven yli seura toimii osoitteessa Soi Welcome II Jomtien ja kadun päästä löytyvät kerhotilat tunnistaa helposti suuresta Suomen lipusta ja nyttemmin myös “Pattayan parhaat” -ovitarrasta.

Maaliskuun ekana lauantaina 2017.  Luettelo keitaista ym. ohjelmasta viimeistään tammikuussa.

Joissain piireissä pidetään asiallisena oikein julkisesti paheksua sitä, kun olutta juomalla kerätään rahaa katulasten suojakodille. Kaveripiireissä kuiskutellaan ja ovatpa jotkut oikein mopoillaankin kierrelleet paikasta toiseen paikan päällä paheksumassa sitä jumalatonta meininkiä.

Emme jaksa ymmärtää moista ulkokultaisuutta. Esimerkiksi Saksassa vuosittain järjestettävä Oktoberfest on yksi maan tunnetuimpia matkailutuotteita. Joka vuosi tuhannet ja taas tuhannet ihmiset matkustavat sitä varten Saksaan ja suomalaiset matkatoimistotkin myyvät sinne matkoja oikein lehdessä ilmoittamalla eikä kukaan moista paheksu millään tavalla. Pattayan Suomalaisen saamien tietojen mukaan moista juhlaa vietetään lähinnä olutta juomalla.

Irlannin tunnetuin vientituote on irkkupubit, joita nousee kaikkialle maailmaan kuin sieniä sateella ja ne ovat kaikkien mielestä ainoastaan pikantti lisä katukuvaan maassa kuin maassa. Siellä juodaan oluen lisäksi myös viskiä.

Ja kuka osaisi kuvitellakaan käyvänsä Englannissa ilman, että poikkeaisi myös aidossa brittipubissa ihan vaan, tuota, tunnelmaa haistelemassa ja ehkä myös vaikka pubilounaalla, kuinkas muuten. Uskokoon ken haluaa.

Koska Saksaa, Irlantia, Englantia eikä esimerkiksi Tsekkiäkään paheksuta ollenkaan, vaikka kokonaiset kansakunnat läträävät oikein julkisesti oluen kanssa päivästä toiseen ja kutsuvat ulkomaalaiset vieraatkin pahennuksensa pariin, niin vian on oltava jossain muualla kuin oluessa.

Jotain Carlsbergiä, Heinekeniä, Anheuser-Buschia ja Whitbreadiakin pidetään esimerkillisesti hoidettuina mahtiyrityksinä vaikka niiden tulos muodostuukin lähes pelkästään oluen valmistuksesta ja myynnistä.

Näitä asioita miettiessämme keksimme, miksi meitä paheksutaan ja noita muita ei vaikka he lanttaavatkin kaljaa päivittäin ja me ainoastaan yhtenä päivänä vuodessa.

Kas, kun nuo muut ymmärtävät pitää oluesta saamansa myyntituotot itsellään eivätkä tyhmyyksissään mene jakamaan niitä millekään orpolapsille kuten me. Viimeksi kaikkiaan 105.000 bahtia. Se lienee oikeutus siihen meihin kohdistettuun paheksuntaan.

Joten eiköhän kaikki taas ensi maaliskuussa osallistuta tähän Pattayan äijämäisimmäksikin mainittuun hyväntekeväisyystapahtumaan ja oteta muutama olut.

Lasten tähden.

Kaljaa kitusiin. Lasten tähden.
Kaljaa kitusiin. Lasten tähden.

Chonburin kuvernöörin virallinen ilmoitus kuninkaan suruajan vieton säädöksistä kuuluu seuraavasti:

1. Baareissa ja ravintoloissa saa anniskella alkoholia normaalisti, mutta pullot eivät saa olla näytteillä eikä anniskelua sallita ulkotiloissa eikä julkisilla paikoilla.

2. Viihde-esityksiä (lue: go go -baarien tankotanssit) eikä kovaäänistä musiikkia sallita suruajan aikana.

3. Suruaika alkoi 14.10. ja päättyy 14.11.

Nämä määräykset toi meille julkaistavaksi Sattahipin laivastoaseman komentaja khun Yoottana Inmarong.

Jouduin parisen viikkoa sitten käymään Bangkokissa. Sen reissun aikana minulle lopullisesti valkeni sellainen asia, että Thaimaan pääkaupungissa asuu ainoastaan sellaisia suomalaisia, jotka on sinne komennettu. Mikäli olet esimerkiksi valtionhallinnon palveluksessa tai jonkun suuryrityksen pikkupomoja, niin Bangkokissahan asut eikä siihen auta edes Maamme -laulu. Ne, jotka saavat itse valita asuinpaikkansa, päätyvät useimmiten aakkosjärjestyksessä Chiang Main, Hua Hinin, Pattayan tai Phuketin seutukunnille.

Älkää käsittäkö väärin. Minulla ei todellakaan ole mitään Bangkokia tai bangkokilaisia vastaan. Päinvastoin. Viikonloppuisin, kun kaikki kynnelle kykenevät bangkokilaiset ovat poistuneet kaupungista, on Bangkokista ihan kiva ajaa läpi. Arkisin ei kannata moista edes yrittää. Liikennettä on aivan liian paljon.

Ja jos ajatellaan että onko Bangkokissa jotain sellaista, mitä ei esimerkiksi Hua Hinistä löydy, niin mieleen tulee lähinnä IKEA. Ja siinä kaikki. Ellei liikenneruuhkia lasketa.

Bangkokiin mennään silloin, kun sinne PITÄÄ mennä esimerkiksi viisumi- tai passiasioiden hoitoa varten ja asumaan sinne mennään ainoastaan työn perässä. Vapaa-aikoinaan kaikki kunnon bangkokilaiset pakenevat kotikaupungistaan niin sankoin joukoin, että kun Hua Hinissä tai Pattayalla vaihtuu liikennevalo punaiseksi, niin Bangkokin keskustan autojonot pysähtyvät oitis. Osaako kukaan edes kuvitella hua hiniläisten tai pattayalaisten suuntaavan joukolla Bangkokiin viikonloppuaan pilaamaan?

Ja jos Bangkokissa pitää viettää vapaa-aikaa, niin silloin teeskennellään oikein urakalla, ettei olla Bangkokissa päinkään. Mennään Chinatowniin, Lumpinin puistoon tai johonkin ilmastoituun ostoshelvettiin joka muodostaa aivan oman, erillisen keinotodellisuutensa. Tai sitten Patpongille, Nanalle tai soi Cowboylle, mikäli pitää saada kuvitella olevansa Pattayalla. Mikäli haluaa kuvitella olevansa Phuketilla niin riittää, kun menee ihan mihin tahansa törkeän kalliiseen paikkaan ja niitähän Bangkokissa riittää.

Jos vertaa toisiinsa vaikkapa Bangkokia ja Chiang Maita niin ei voi kuin ihmetellä, miksi Bangkokissa on kalliimpaa asua. Pohjoisen helmi on puhtaampi, väljempi ja kaikin puolin toimivampi kuin Bangkok ikinä. Tosin samaa voi sanoa melkein mistä tahansa muustakin Thaimaan kaupungista.

Bangkok on mahdoton yhtälö. Siinä on luonnetta.

Tämän sesongin ensimmäinen Pattayan Suomalainen meni painoon eilen. Tässä maistiaisia tulevasta.

Aina silloin tällöin käy niin, että lukijoilta saamamme palaute johtaa oikein konkreettisiin toimiin. Niin kävi nyt, kun lukijoilta tuli tarpeeksi viestiä siitä, että lehtemme voisi hyvin vinkata mihin turistin oikeasti kannattaa Pattayalla mennä ja mistä mitäkin saa edullisimmin ostettua.

Olemme kuluneen 10 vuoden aikana aika järjestelmällisesti merkinneet kaikki yllämainitun kaltaiset yhteydenotot lähinnä tiedoksi, mutta viime keväänä saimme niin konkreettisen ehdotuksen että mekin osasimme sen mukaan alkaa toimia.

Vaikkei tässä minkäänlaisiksi hintapoliiseiksi ollakaan rupeamassa, niin tälle sivulle on kuvattu tarra, jota talven mittaan voi tähystellä sellaisten yritysten ovista ja ikkunoista, joilla lukijoidemme ja testiryhmämme mielestä on hinta-/laatusuhteensa puolesta edellytykset tulla suositelluiksi.

Tästä tarrasta tietää jo liikkeeseen astuessaan, että ainakin jotkut ovat sen hyväksi havainneet.
Tästä tarrasta tietää jo liikkeeseen astuessaan, että ainakin jotkut ovat sen hyväksi havainneet.

Ovi- ja ikkunatarran lisäksi liikkeen myyntipöydältä tai jostain hyllystä löytyy myös Pattayan Suomalaisen kirjallinen tunnustus yrityksen hyväksi tunnustetusta hinta-/laatusuhteesta. Kaikki talven mittaan tunnustusta saaneet yritykset tullaan luetteloimaan maalis-huhtikuussa toimitettavaan “Pattayan parhaat” -nimiseen taskukokoiseen luetteloon, joka jatkossa on toimiva oppaana Pattayalla vieraileville turisteille. Oppaaseen on tarkoitus laittaa muutakin tietoa kuin ainoastaan ostopaikkaluettelo. Tällaisia ovat esim. thaimaalaiset mittayksiköt, Pattayan kartta yms.

Lisäksi kaikille “Pattayan parhaille” on luvassa yritysesittely nettisivustollamme www.thaimaansuomalainen.com ja sen myötä perustelut siitä, miksi kyseinen yritys on päätynyt Pattayan Suomalaisen suosittelemaksi.

Mystery shoppers

Koska joku kuitenkin saa päähänsä väittää Pattayan Suomalaisen suosittelevan vain niitä yrityksiä, jotka mainostavat meidän kustantamissamme julkaisuissa, olemme ulkoistaneet päätäntävallan näissä suositusasioissa ryhmälle Pattayalla vakituisesti asuvia tai talvehtivia ihmisiä, jotka eivät missään nimessä saa nimiään tai kuviaan julkisuuteen ainakaan meidän julkaisujemme välityksellä.

Tämä mysteerishoppailijan malli on kopioitu suoraan McDonald’silta, jolla on palveluksessaan ihmisiä, jotka arvioivat ketjun ruokapaikkoja eri puolilla maailmaa. Malli on kopioitu niin tarkkaan, että mikäli joku jossain päin väittää kuuluvansa Pattayan Suomalaisen testiryhmään, niin hän joko valehtelee tai on juuri vapaaehtoisesti eronnut ryhmän jäsenyydestä.

Vaikka mysteerishoppailijat sen lopullisen päätöksen tekevätkin, niin kuka tahansa lukijoistamme voi halutessaan heittää meille vinkin toimituksen sähköpostiin osoitteella toimitus@thaimaansuomalainen.com

Ensimmäinen kunniakirja meni harvinaisen oikeaan osoitteeseen.
Ensimmäinen kunniakirja meni harvinaisen oikeaan osoitteeseen.

Ei ainoastaan suomalaisyrityksille

Lähtökohtana tätä suosittelujärjestelmää luotaessa oli se, että kaikki Pattayalla toimivat yritykset ovat samalla viivalla. Suomen kielen taitaminen on henkilökunnalle luonnollisesti plussaa, mutta sekin on vain osa laajempaa kokonaisuutta. Tästä hyvänä esimerkkinä olkoon ensimmäisenä tunnustuksen saanut optikkoliike Pattaya Optical, jonka palvelusta, hinta-/laatusuhteesta ja takuun toimivuudesta kaikki raadin jäsenet ovat kuulleet vuosien mittaan pelkkää hyvää. Se on saavutus, johon hyvin harva yltää.

Olemme tämän lehden painoon mennessä painattaneet 100 tarraa, joihin liittyvät kunniakirjat tehdään tapauskohtaisesti toimituksemme tiloissa ja luovutetaan tunnustuksen saajalle. Itse valintaprosessiin ei yksikään toimituksemme jäsen osallistu millään tavalla. Edes niitä tarroja ei löydy toimituksen tiloista.

Tavoitteena täydellisyys

Nyt käynnistyneen laatutietoisuuden nostorupeaman perimmäisinä tarkoituksina on saada entistä laajempi yrittäjäkunta huomioimaan suomalaiset kuluttajat ja heidän ostotottumuksensa. Vain pari vuotta sitten Pattayalla näytti siltä, että “venäläiset jyrää meitin” vain siksi, että he pitivät ääntä itsestään. Tehdään me suomalaisetkin nyt tiettäväksi, että meitä on täällä talvisin aika paljon.

Toinen tavoite onkin sitten vähän vaikeampi, mutta ehdottomasti tavoittelemisen arvoinen. Pattayan Suomalaisen suositteleman yrityksen on aina ja joka käänteessä oltava sellainen, jolta varattu taksi tulee sovitulle paikalle sovittuun aikaan tai jonka toimittavat verhot on asennettu paikalleen sovittuna aikana ja liikkeessä sovittuun hintaan ilman mitään ennalta sopimattomia ilta-, pyhä- tai asennuslisiä. Lyhyesti sanottuna yrityksiä, joiden tarjoamat tuotteet tai palvelut ovat joka ainoan niistä maksetun pennin arvoisia. Siihen on joillain pattayalaisyrityksillä vielä jonkin verran matkaa.

Pattaya Optical sai kunniakirjansa 30.9. yllämainituin perustein.
Pattaya Optical sai kunniakirjansa 30.9. yllämainituin perustein.

 

Omatoimimatkailijat näyttävät löytäneen kaakkoisen Aasian.

Ihmisten lomatottumukset muuttuvat koko ajan. Keihäsmatkat olivat aikoinaan 70 -luvun sensaatio ja 80 -luvun kaupunkilomat ovat jokaisen muistoissa. Praha, Venetsia, Rooma ja Ateena tulevat hakematta mieleen. Viikkolomaosakkeet tulivat muotiin joskus 1980 -luvun loppumelskeissä ja mikä ettei – 1990 -luvun lamassakin ihmiset matkailivat siten, että alkuperäinen investointi omaan lomaosakkeeseen olikin tallessa kotimaassa joko Katinkullan tai vaikka Lomapörssin vaihtolomaosakkeessa. 2000 -luku toi tullessaan harrastelomat. Nyt mennään golfaamaan, vaeltamaan, purjehtimaan ja sukeltamaan ulkomaan kohteisiin. Lasketella on toki osattu ennenkin.

Internet mullisti matkailun

Tänä päivänä kaikille on selvää, että lentoliput on kätevintä, vaivattominta ja edullisinta ostaa netistä. Vielä 10 vuotta sitten asia ei ollut alkuunkaan niin selvä ja 90 -luvulla suorastaan utopinen haave. Netissä voi vertailla lentohintoja, hotellihuoneita, matkavakuutuksia jne. Netti on helpoin väline myös silloin, kun omatoimimatkailijan kertakaikkiaan nyt vain pitää äkkiä löytää edullinen lento Bangkokiin. Bangkokiin siksi, että valtaosa Thaimaan omatoimimatkoista alkaa sieltä. Niin tämäkin.

Rantaloma vai kaupunkiloma? Vai molemmat?
Rantaloma vai kaupunkiloma? Vai molemmat?

One night in Bangkok

Ja kun kerran Bangkokiin on lennetty, niin mihin ihmeeseen sieltä heti on niin hirveä kiire? Jää yöksi. Jää viikonlopuksi. Toivuskele kaikessa rauhassa pitkästä lennosta ja aikaerosta jossain kaupungin lukuisista ilmastoiduista hotellihuoneista hintaluokassa 25 – 35 euroa/yö. Suunnittele rauhassa tulevia offensiiveja ja katsele mitä esimerkiksi Bangkokin maailmankuululla varkaiden torilla on sinulle tarjottavaa. Bangkokin mittasuhteista saa kuvaa jo siellä, sillä pelkästään varkaiden torilla ei yksi päivä mihinkään riitä. Bangkokin Chinatownista myös reppureissaaja löytää haluamansa majoitusvaihtoehdon jopa alle 15 euron hintaluokassa/yö.

Kätevästi kiskoilla

Bangkokin liikenneruuhkista on puhuttu paljon ja kirjoitettu vielä enemmän mutta tosiasia on, että kaupungissa pääsee sangen vaivattomasti ja nopeasti pisteestä A pisteeseen B kunhan vain kaappaa mukaansa Skytrainin ja metron reittikartat miltä tahansa asemalta ja sinne jäävät Bangkokin ruuhkat. Ylä- tai alapuolelle. Kyyti on mukavaa, ilmastoitua ja tasaista – kuin kiskoilla. Junailun voi muuten aloittaa jo Suvarnabhumin lentokentältä, jonka alimmasta kerroksesta löytyy kätevä junayhteys aivan Bangkokin ydinkeskustaan. Matka-aika reittivalinnasta riippuen 30 – 45 minuuttia ja kyydin hinta halvimmillaan sydäntä riipaisevat 40 bahtia eli vähän yli euron!

Bangkok Sky Train, eli ilmaratajuna on Metron ohella kaupungin kätevin matkustusmuoto.
Bangkok Sky Train, eli ilmaratajuna on Metron ohella kaupungin kätevin matkustusmuoto.

Mennään bussilla!

Joukkoliikenne on tässä osassa maailmaa aivan käsittämättömän halpaa. Linja-autokyyti Morchitin tai Ekamain asemalta Pattayalle maksaa kolme ja puoli euroa ja kestää parisen tuntia. Mikäli haluat välttää keskustan aamu-, aamupäivä-, keskipäivä-, iltapäivä- tai iltaruuhkaa, niin mene junalla takaisin lentokentälle ja hyppää sieltä Pattayan Jomtienin puoleiseen rantaan menevään lentokenttäbussiin. Tällöinkin matkan kokonaishinta vielä pysyy viiden euron kantturassa. Pattaya ei enää ole se unelias kalastajakylä, jonka aika oli unohtanut eikä myöskään se lomasodoma, joksi se myöhemmin kehittyi vaan siisti, selkeä ja turistiystävällinen merenrantakaupunki, jonka hintataso on paljon edullisempi kuin muiden Thaimaan turistikohteiden. Näkemistä ja tekemistä riittää, sillä Pattaya on kaupunki- ja rantaloman yhdistelmä. Lavataksi tai bahtibussi, kuten sitä usein kuulee nimitettävän, maksaa kaupungin sisäisessä liikenteessä vain 10 bahtia/suunta (n. 25 snt) ja kyytiin voi nousta mistä vain.

Yli aaltojen

Tiesitkö, että Pattayan ja Hua Hinin välinen etäisyys on vain 85 km? Meritse. Säännöllistä laivayhteyttä on pari yrittäjää viimeksi kuluneiden 10 vuoden aikana käynyt kokeilemassa, mutta jostain syystä homma ei vain tunnu toimivan. Matkatoimistoista voi kysellä venekyytejä Hua Hinin suuntaan ja Na Jomtienin satamasta löytyvä suomalaiskipparikin kyllä lähtee kyytimieheksi, kun kalastuskiireiltään ehtii. Autolla pääsee toki halvemmalla, mutta se kestää reilut viisi tuntia ja puolimatkassa väijyy vielä Bangkokin aamu-, aamupäivä- jne. tai iltaruuhka.

Junassa on hauska matkustaa

Hua Hin on leppoisa ja rauhallinen pieni merenrantakaupunki, josta löytyy majoitusta joka lähtöön ja budjettiin. Paikkaa pidetään eräänlaisena Thaimaa -golfin ykköspaikkana vaikka pattayalaiset kyllä kärkkäästi mainitsevat kaupunkinsa ympäristöstä löytyvän paljon enemmän golf -kenttiä kuin Hua Hinin seudulta. Hua Hinissä puolustaudutaan sanomalla kaupungin osanneen ainakin hinnoitella pelimaksunsa ykköspaikan arvoisella tavalla ja onhan se Black Mountain pähee paikka, ei siitä pääse mihinkään. Lisäksi Thaimaan vanhin golf -kenttä sijaitsee Hua Hinissä. Aivan keskustan tuntumassa rautatieaseman takana.

Varmasti ainakin riittävän monta kertaa kuvattu kuninkaallinen odotushuone, Hua Hin.
Varmasti ainakin riittävän monta kertaa kuvattu kuninkaallinen odotushuone, Hua Hin.

Sinne asemalle johtavat kiskot puolestaan tulevat Bangkokista ja vievät pitkälle etelään aina Malesian puolelle, jossa vastaan tulee ensimmäisenä Penang tai oikeammin sen aseman nimi on Butterworth. Yön yli kestävä junamatka ei maksa mitään, jos ajattelee asiaa niin, että yöpymällä junassa tulee säästäneeksi hotellihuoneen hinnan. Butterworthista voi jatkaa matkaa lautalla kohti Penangin saarta ja Georgetownin kaupunkia ja sieltä edelleen kohti uusia seikkailuja. Soho Pubin kautta, kuinkas muuten.

Georgetownissa on aina jotain tekeillä.
Georgetownissa on aina jotain tekeillä.

 

 

 

%d bloggers like this: