+66 8 2913 6399
thaimaansuomalainen@gmail.com

Meillä on jostain syystä tähän päivään saakka ajateltu, etteivät lukijat löydä Thaimaansuomalaisen sivuille kesäaikaan. HAH, saatiin todeta elokuun jälkeen.

Eihän kysymys ole mistään muusta kuin siitä, että päivittäin tuotetaan lukijoita kiinnostavia artikkeleja. Kerrotaan, mitä Thaimaassa tapahtuu ja priorisoidaan uutiset suomalaisia kiinnostaviksi. Keskitytään alueisiin, jonne suomalaiset menevät ja jossa suomalaiset asuvat. Ei edes yritetä olla kaikille mieliksi, vaan ollaan avoimesti suomalaisia. Raportoidaan Thaimaan asioista suomalaisesta näkövinkkelistä.

Sitä kautta sitten saadaan lukijoita, viime elokuussa yli 20.000, kun edellisen elokuun lukijamäärä oli 8.600, ja mainostajille lisäarvoa, kun bannereita klikataan entistä enemmän. Sillä puolella näyttää Mae Phimin suunnalla menevän sanalla sanottuna sikahyvin. Luultavimmin se poikii myös kauppoja. HIVPointilta saatiin viime viikolla tieto, jonka mukaan thaimaansuomalainen.com -sivusto on noussut kohisten sillä listalla, jota he katselevat tutkaillessaan mistä heidän omille sivuilleen tulee liikennettä.

Annusen Jussin kansssa ollaan Cha-Amissa naureskeltu, että kun yksi asuntokauppa kustantaa seuraavat 1.600 vuotta nettimainontaa, niin kai se sitten on sen väärtti. Se toinen naurun aihe on ollut se, että minkä ihmeen takia meillä enää edes julkaistaan paperilehtiä, kun thaimaansuomalainen.com -sivustolla on enemmän lukijoita kuin paperilehdillä yhteensä?

Ei tarvitsisi painattaa, jaella, taittaa eikä mitään muutakaan. Ehkä tämä on viimeinen vuosi, kun meiltä paperilehtiä ilmestyy?

Printti on ihan oikeasti auringonlaskun ala. Tulevan talven aikana meillä mietitään vakavasti, kannattaako sitä jatkaa.

Aurinko helli elokuista Helsinkiä. Paljon asioita piti opetella uudestaan.

Hetkonen, miten nämä bussit ja junat oikein kulkevat, pohdin linjakarttaa tutkiessani. Saako näihin vielä ostettua kertalippuja kuljettajalta?

– Lähijuniin ei enää saa, busseihin ja ratikoihin kai saa tai sitten ei saa. Lataa sellainen sovellus älypuhelimeen. Sitä näytät kuljettajalle ja tarvittaessa tarkastajalle, neuvoi toimittajakaverini.

Okei. Olihan tästä jo aikaa vierähtänytkin kun käytin viimeksi julkista liikennettä. Päivitin siis tietämykseni ja puhelimeni samalla kertaa.

Passikin piti uusia. Olin ottanut Thaimaassa oikean kokoiset valokuvat Emporiumin kauppakeskuksen valokuvausliikkeessä. Bussi alle. Onpas hienoa ja uutta kalustoa, ihmettelin, verraten Bangkokin kotteroihin. Nämä jopa puhuvat ja kertovat pysäkin nimen!

Henkkareiden uusiminen onnistui muuten hyvin mutta yksi ongelma valokuvissa oli.

– Hmm… Kuvan koko on oikea, mutta pääsi on vähän liian pieni, sanoi tiskin takana oleva ystävällinen nainen.

Vaistomaisesti kosketin päälakeani.

– Siis tässä valokuvassa liian pieni, nainen tarkensi.

Naurahdimme. Uudet, isopäisemmät valokuvat siis tulille ja homma sillä selvä. Lähdin etsimään lähintä liikennevälinettä takaisin majapaikkaan. Puhelimen näytöllä oleva tiketti näytti vielä muutaman minuutin vihreää. Tarkkailin näyttöäni epäluuloisena. Toimiiko tällainen softa oikeasti? Entä mihin suuntaan nyt kävelen?

– Excuse me, can you help me, kysyi betoniviidakossa myöskin harhaileva tumma, huivipäinen nainen jättisuuren matkalaukun ja lastenvaunujen kanssa.

– Joo, tai siis yes.

Nainen tuhtien kantamustensa kanssa ei tiennyt millä liikennevälineellä pääsee Hakaniemeen. Totesin, että olen itsekin vielä vähän pihalla näistä kuvioista, mutta olin itsekin menossa sinne. Mennään yhtä matkaa, niin löydetään paremmin.

Ja niin löydettiin. Pamu & mamu – yhteistyömme toimi.

– Jäädään pois tässä. Let’s get off now.
– Thank you. God bless you, nainen hymyili.

Noin vilpitöntä hymyä ei ollut vielä tullut vastaan “hymyjen maan” jälkeen.

– Samoin sinulle.

Kauppareissu edessä. Vettä ja soodaa jääkaappiin nyt ainakin.

Äh, hetko: vettähän voi juoda Suomessa ihan hanasta ja samasta vedestä voi soodakoneella tehdä kuplivaa. Lastasin kärryllisen pulloja takaisin hyllyyn.

Mutta piimää! Piimää ja Valion appelsiinimehua, sitä vähän kirpeää. Sekä Jaffaa – ei ällömakeaa Fantaa. Kaikkea muutakin “perussuomalaista” valikoin.

– 13,20.

Ojensin pankkikortin.

– Työnnä se itse siihen reikään, kassa sanoi osoittaen (onneksi) lukulaitetta.

Niinpä. Tämänkin olen jo unohtanut. Alepa ei ole Foodland.

Kämpällä latasin ostokset jääkaappiin ja rojahdin sohvalle. Avasin television. Miten ihmeessä jopa Ostos-tv:n katsominen tuntui niin hyvältä? Tekstitykset suomeksi. Painoin soodakoneen nappulaa ja nautin hetken aikaa kotiinpalustani. Pamuna.

Olin onnistunut polttamaan kasvoni elokuisessa auringossa. Älytöntä, mutta kippis sille!

Hitto, että suomalainen vesi maistuu hyvältä. Ja saa ottaa hanasta, ei enää tarvitse kantaa pulloja kotiin.

Torstaina 31.8. se alkoi. Neljä Air Asia -yhtiön lentokonetta lensi Pattayan ilmatilan halki klo 9.45 – 10.00 välisenä aikana.

Toimituksen bongaamista koneista yksi lensi Pattayalta pois päin ja kolme tuli jostain muualta laskeutuakseen U-Tapaon lentokentälle. Veikkauksemme on, että siinä valmistauduttiin perjantaina 1.9. alkavia reittilentoja varten. Eräänlainen kenraaliharjoitus mitä ilmeisimmin. Air Asian nettisivujen mukaan U-Tapaolta lennetään seuraaviin kohteisiin:

Malesiassa ainakin Kuala Lumpuriin, Penangiin, Langkawille ja Johor Bahruun. Lisäksi mainitaan vielä Kota Kinabalu, Kuching, Miri, Sibu ja Bintulu.

Air Asia logo

Muita Air Asian kv. reittilentokohteita ovat U-Tapaolta nettisivujen mukaan:

Hong Kong, Singapore, Shanghai, Seoul, Peking, Taipei, Tokio, Guangzhou ja Delhi.

Kuinka suoria nämä lennot sitten ovat, jää nähtäväksi. Voi olla, että ensin on jollain potkurikoneella edessä hyppy Bangkokin Don Muangille ja sieltä matka jatkuu kauempana oleviin kohteisiin.

U-Tapao kiinnostaa lentoyhtiöiden lisäksi muitakin

Pattayan turistivirroista ja Rayongin teollisuuden kuljetustarpeista moni lentoyhtiö ottaisi mielellään osansa. Unohtaa ei pidä myöskään sitä, että U-Tapaon lentokenttä on jatkossa oleva omiaan palvelemaan myös esimerkiksi Mae Phimin seudun turistivirtoja ja Koh Changinkin se tuo paljon lähemmäs kuin Suvarnabhumi.

hainanairlineslogo

Vastavuoroisesti esimerkiksi pitkään ainoastaan thaimaalaisten kotimaan matkailun varaan nojautunut Chantaburin alue on varovasti alkanut vilkuilla U-Tapaolta mahdollisesti myös heidän suuntaansa ohjautuvien turistivirtojen perään. Ja mikä ettei. Alueella on upeat rannat, edullinen hintataso ja ystävällinen aitothaimaalainen palvelukulttuuri, jota länsimaiset öykkärituristit eivät vielä ole päässeet pilaamaan. Asiakaspalvelussa toimivan henkilökunnan kielitaidossa on Chantaburin alueella vielä paljon kohennettavaa. Se myönnettäköön.

Aerotropolis -suunnitelmat puolestaan ovat poikineet tiedusteluja kv. teollisuusyritysten parista. Lukumäärien sanotaan vielä tässä vaiheessa olevan eräänlainen “liikesalaisuus”, we cannot comment on this at this stage, mutta kentän tiedotuksesta kerrotaan tiedusteluja kumminkin tulleen “huomattava määrä aikaiseen ajankohtaan nähden”.

Bangkok Airways logo

Käyttömäärät roimassa kasvussa

Jo nyt U-Tapaolla operoivat Air Asian lisäksi seuraavat lentoyhtiöt:

Jos aloitetaan charter -yhtiöistä, niin Azur Air lentää Pattayalle Krasnoyarskista ja Habarovskista, New Gen Airways Kiinan Zhengzhousta, Royal Flight Krasnoyarskista ja Yemelyanovosta sekä S7 Airlines Irkutskista.
Kv. reittilentoja tekee tällä hetkellä Air Asian lisäksi ainakin kiinalainen China Southern Airlines, joka lentää Pattayan ja Shanghain väliä ja Hainan Airlines puolestaan tulee Pattayalle Sanyasta.
Kotimaan lentoja Koh Samuille ja Phuketiin voi kysellä Bangkok Airwaysilta, joilla muuten on ihan kiva pikku lounge kentällä ja rahtia Bangkokin Suvarnabhumille kuljettaa K-Mail Air.

CSA logo

Niin, yksi U-Tapaon lentokentän käyttäjistä on luonnollisesti Thaimaan armeija. Siitähän se kaikki lähti. Loppu onkin koko Pattayan kaupungin nopean kasvun ja kehityksen historiaa.

Thaimaan hallitus on voimakkaasti Pattaya U-Tapaon kehittämisen takana. Kenraalipääministeri Prayut Chan-o-cha vieraili alueella viimeksi kesällä 2017. U-Tapaon alueen kehittämissuunnitelmista voit lukea enemmän täältä.

Air Asia tulee U-Tapaolle lujaa.
Air Asia tulee U-Tapaolle lujaa.

Fiksulla käytöksellä ei aina saa fiksua palvelua: sen sain huomata Thaimaasta poistuessani. Mersun hinnalla saikin jotain muuta.

– Hyvää huomenta, tervehdin ja esitin passini ja lentolippuni vähän kireältä vaikuttaneelle lentokenttävirkailijalle.
– Helsinkiin, kiitos.

Edellisestä reissukerrastani viisastuneena päätin kirjoittaa jokaiseen laukkuuni yhteystietoni. Kiirehdin, jotta sain rustattua nimeni, puhelinnumeroni ja osoitteeni kaikkiin neljään laukkuun ennen kuin jono takanani kasvaa.
Virkailija mulkaisi sanalla sanottuna vittumaisesti:

– Ihan kuin sun oikea käsi olisi tärissyt vähän?
– Aijaa, totesin tästä syvää luotaavasta analyysistä.

Ehkä olin sitten innostunut kotiinpalustani tai jännittynyt tulevasta lennosta. Mummivainaani tapasi sanoa, että jos Jumala olisi luonut miehen lentämään, olisi hän samalla luonut siivet selkään. En ole varsinaisesti lentopelkoinen, mutta ei se 10.000 metrin korkeudella trippailu miellyttävääkään ole. Myönnetään.

Toistakymmentä vuotta sitten todistin, kuinka business -luokan lähtöselvitykseen vaappui punasilmäinen ja ympäripäissään oleva suomalainen vähintään kolmen päivän ränni takanaan (oli varmaan pidempikin putki). Jotain tämä mies kovasti huusi ja ämpyröi heikolla englanninkielellä. Pääsikö sitten lopulta lennolle – mene ja tiedä. Itse jonotin muiden aurinkomatkalaisten kanssa normiluokkaan.

Tietynlainen tsekkaus asiakkaan lentokunnosta on toki paikallaan, mutta itse olin tuolloin aamuvarhaisesta selvä, huoliteltu enkä takuulla sheikannut lambadaa. Mutta se siitä!

– Hyvää lentomatkaa, toteaa pirkko.
– Kiitos.

Normaalit proseduurit läpi: turvatarkastus ja muut sujuivat oikein sutjakkaasti, nämä uudenaikaiset läpivalaisut sun muut nopeuttavat ruuhkia.

Portilla odottikin sitten yllätys: tervehdin ja esitin matkustusdokumenttini.
– Tule tänne sisälle, saatan sinut koneeseen, sanoi portinvartija.
Koneen ovella lentoemon lisäksi oli oikein koneen isokiho, kapteeni.
– Sullako oli joku ongelma kuulemma, tärisit? tivasi lentäjä.

Ällistyin täydellisesti tästä “tervetulotoivotuksesta”. Yleensä sentään hyvät huomenet kuuluvat asiaan. Vastasin suoraan, etten todellakaan tiedä mistä tässä on kysymys ja olen terveydellisesti täysin kunnossa. Selvä ja selväjärkinen asiakas.

Sinivalkoisin siivin, mikäli kiireinen kirjoituskäsi ei ahtaissa olosuhteissa ja jonon paineessa "ikään kuin vähän tärisisi".
Sinivalkoisin siivin, mikäli kiireinen kirjoituskäsi ei ahtaissa olosuhteissa ja jonon paineessa “ikään kuin vähän tärisisi”.

– Mikä sun paikka on, koppalakki tivasi.
– 7A vastasin. (Olisiko sen voinut katsoa ihan lipustani?)
– No sä voit mennä sisään sun paikalles, tuhahti mies.

Jaa. Ai mä voin mennä mun paikalle? Jo pelkkä sanamuoto, mutta myös tapa miten se sanottiin, oli tyly, nuiva ja epäkohtelias. Takin ottivat sentään vastaan ja pistivät sen talteen ja pääsin “sinne mun paikalle”-

Okei, nyt joku valistaa: “Mutta Nicolas: niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan” ja “katso peiliin”.

Kyllä, molemmat ovat vanhoja ja ihan päteviä latteuksia. Tiesin silti tasan tarkkaan, että nyt ei pöpelikkö vastannut ja peiliinkin pystyin katsomaan ilman, että menee tuhannen päreiksi. Tärkeää on, että matkustajien lentokunto tsekataan, mutta henkilökunnan käytös oli jotain aivan muuta kuin olisi pitänyt.

Lento meni hyvin. Eivät Finskin ruoat ihan huippua ole, mutta kyllä niitä taas söi. Paljon hehkutettu uusi A350 -kone oli kuuma, henkilökohtaista säädettävää ilmanvaihtoa ei ole ja istuimet ovat selkävaivaiselle yhtä tuskaa. Hieman rotevampi kaveri vyöryisi kai käytävälle.

Laskeuduttiin Helsinkiin. Olin jo lähes unohtanut tai yrittänyt unohtaa alkutaipaleen nöyryytyksen. Pyysin takkiani henkilökunnalta.

– Ei täällä mitään takkia ole, todetaan reippaana ovelta.
– Kyllä on. Emäntänne otti sen talteen. Sellainen harmaa, vastasin.

Seurasi tovi jos toinenkin.

– Ei ole.
– Kyllä se siellä on teillä. Harmaa bleiseri.

Tässä vaiheessa koko tilanne tuntui jo absurdilta. Nolous punotti poskia: sairastuin kai sitten parkinsoniin ja dementiaan samalla reissulla. Sieltä vaatekaapista se takki sitten löytyi ihan niin kuin pitikin. Muut matkustajat olivat jo aikoja sitten kaikonneet.

– Tällainen? Siinä!

Vielä tässä vaiheessa matkustamohenkilökunnalla olisi ollut mahdollisuus korjata koko tilanne ja sanoa simppelit “Anteeksi, tässähän se olikin, pahoittelen viivästystä. Hyvää päivänjatkoa”, mutta ei. En voinut enää muuta kuin antaa palautetta tästä toista tonnia maksaneesta lennosta täysin syvältä olevalla palvelulla ryyditettynä.

– En ole ikinä, koskaan saanut näin huonoa, epäkohteliasta ja ilkeää kohtelua tämän vuosikymmenen aikana kuin teillä finskillä, totesin ja lähdin matkustajasiltaa pitkin kohti terminaalia väsyneenä ja täysin turpiinvedetyllä mielialalla.
– Onhan se oikeus muilla kanssamatkustajilla kokea olevansa turvassa, heitti päällikkö ivallisesti.

Selvä. Tuo törkeys oli viimeinen niitti. Ei enää näitä siipiä.

Kyllä oli "niin ihmeen hyvä kotiin tulla taas".
Kyllä oli “niin ihmeen hyvä kotiin tulla taas”.

Kiinalais-malesialaisena yhteistyönä aivan Malesian ja Singaporen rajalle nouseva Forest Cityn puutarhakaupunki aiheuttaa jopa pelkoa malesialaisissa kiinteistöalan piireissä.

Omille saarilleen rakentuva Forest City muodostaa yli 10 neliökilometrin kokoisen viherkaupunkialueen, jossa ei juuri autoja näy. Maan päällä ainakaan. Kulkeminen Forest Cityssä sijaitsevaan asuntoon liittyvälle parkkipaikalle ja sieltä pois tapahtuu maan alla. Pyrkimyksenä on luoda hiljainen, turvallinen, ilmastoltaan raikas ja rento “kaupunkiparatiisi”, josta etenkin kiinalaiset ostajat ovat erittäin innoissaan. Hintataso hipoo malesialaisittain pilviä, mutta kauppaa tehdään koko ajan. Yli 8.000 asuntoa on jo myyty.

– Minä ostin meidän perheelle asunnon täältä, koska haluan lasteni voivan hengittää puhdasta ilmaa ja saavan parhaan mahdollisen koulutuksen myötä eväitä tulevaa elämäänsä varten. Singaporen läheisyys vaikutti ostopäätökseen erittäin paljon, kertoi Channel News Asian haastattelema kiinalaismies televisiossa eilen.

Ja ainakin paperilla hanke näyttää aivan uskomattomalta. Asuntojen ympärillä avautuvat ulkotilat ovat jonkinlainen ennennäkemätön yhdistelmä puistoja, harrastuspaikkoja ja ostoskeskuksia. Orwellilaisia piirteitä hankkeeseen tuovat koko kaupungin käsittävä kameravalvonta ja niinikään 24/7 alueella partioivat turvallisuusyksiköt.

Tällaista on luvassa. Pienoismalli on nähtävissä Forest Cityn myyntitoimistossa, joka Channel News Asian mukaan on nähtävyys jo itsessään.
Tällaista on luvassa. Pienoismalli on nähtävissä Forest Cityn myyntitoimistossa, joka Channel News Asian mukaan on nähtävyys jo itsessään.

Arvostelijoita riittää

Paitsi itse projektiin, on arvostelu kohdistunut myös kiinalaisiin, jotka ostoryntäyksellään ovat nostaneet asuntojen markkinahintoja. Vancouverista Sydneyyn. On selvää, ettei tällainen 100 miljardin US dollarin kokonaisuus, josta ajan kanssa kehittyy asuinalue jopa 700.000 ihmiselle voi olla vaikuttamatta asuntojen hintatasoon niin Singaporessa, jonka ydinkeskustaan Forest Citysta tulee olemaan vain 40 minuutin automatka, kuin Malesiassakin, jossa ainakin Johorin alueella “Forest Cityn välitön läheisyys” tulee nostamaan hintoja. Näin raadollinen on kiinteistöala. Forest Cityn hinnat nousevat pilviin, koska se on lähellä Singaporea ja jahka Forest City on valmis, niin se puolestaan nostaa asuntojen hintoja lähiympäristössään.

– Nämä kiinalaiset rakennuttajat tulevat ja pistävät kertaheitolla koko asuntomarkkinat uusiksi rakentamalla tuhansia uusia asuntoja ja se pelottaa suoraan sanottuna ihan helvetisti, kertoi uutistoimisto Bloombergin omalle tv -kanavalleen haastattelema Siva Shanker. Hän on entisestä toimestaan Malesian kiinteistönvälittäjien liiton johdosta nyttemmin siirtynyt yksityiselle puolelle ja vastaa malesialaisen Axis-REIT Managers Bhd. -yhtiön sijoitustoiminnasta.

– Vain Luoja tietää, kuka nämä kaikki asunnot tulee ostamaan ja kun ja jos se ikinä valmistuu, niin keitä siellä oikeasti asuu?

Shankerin sanoja kuunnellaan ainakin Malesian puolella erittäin tarkkaan, sillä hänen asiantuntemuksensa Malesian kiinteistömarkkinoista on kiistaton eivätkä lähialueetkaan mitään vieraita ole.

Kiinalaisilla kasvun paikka ulkomailla

Kiinalaisrakentajat ovat löytäneet mm. Malesian, sillä kotimarkkinoilla kasvu on hiipumaan päin. Tämä on pakottanut kiinalaiset rakennusalan jättiläiset katselemaan ympärilleen, sillä kotimaassa ei näköpiirissä juurikaan ole enää suomalaisistakin uutiskuvista tuttujen jättimäisten kaupunginosien tai kokonaisten uusien kaupunkien kaltaisten projektien esiinmarssia takavuosien tyyliin. Suomalainen ei aina käsitä kiinalaisten mittakaavaa. Siellä on rakennusfirmoja, joille joku Helsingin kokoisen kaupungin toteuttaminen ei ole temppu eikä mikään. Siitä todisteena juuri Forest City, joka toteutetaan neljälle keinotekoiselle saarelle ja käsittää edellä mainittujen puistojen ja asuntojen lisäksi myös toimistorakennuksia, hotelleja, kv. koulun jne.

Malesialaiset ja Singaporessa toimivat rakennusfirmat ovat myös saaneet osansa kiinalaisten esiinmarssista. Alihankintatöiden lisäksi malesialaiset ovat aloittaneet omiakin rakennusprojektejaan Forest Cityn tuntumaan ja esimerkiksi vuonna 2013 aloitettu projekti nimeltään Danga Bay on jo myynyt loppuun kaikki 9.539 projektiin kuulunutta asuntoa. Toisaalta taas Singaporesta raportoidaan 58 % laskua myyntituotoista vuoden 2017 ensimmäisellä puoliskolla.

– Kiinalaisia ostajia vetävät Forest Cityyn Malesian halvempi hintataso ja nuo kieltämättä kiinnostavat uutuusprojektit. Käyttävät häpeilemättä hyväkseen Singaporen läheisyyttä, sanoo Alice Tan, Knight Frak LLP -nimisestä rakennusalan tutkimus- ja konsultointiyhtiöstä.

Omia rantojakin Forest Cityssa tulee riittämään. Onhan kaupunki rakennettava neljälle saarelle.
Omia rantojakin Forest Cityssa tulee riittämään. Onhan kaupunki rakennettava neljälle saarelle.

BTS Skytrain ilmoitti nostavansa matkalippujen hintoja 1.10.2017 alkaen.

Tavallisella turistilla ei kuitenkaan ole syytä isompaan huoleen, sillä lippujen hinnat kohoavat nykyisistä 15 – 42 bahtista Sukhumvit -linjalla (Mo Chit – On Nut) sekä Silom -linjalla (National Stadium – Bang Wa) hintahaitariin 16 – 44 bahtia.

Kaikkein kipeimmin korotus koskee niitä, jotka käyttävät Sky Trainia päivittäin edestakaiseen työmatkaliikenteeseen. Heille tuo pieneltä tuntuva korotus merkitsee keskimäärin 90 bahtia kuukaudessa ja 1.080 bahtia vuodessa. Mitäs tuo nyt sitten on, voi länsimaalainen kysyä, mutta verrataanpa korotusta vaikka Thaimaan lailliseen minimipalkkaan, joka on 300 bahtia päivässä. Mikäli tuolla palkalla työskentelevän pitää työmatkallaan turvautua Sky Trainiin, joka toki on koko Bangkokin tehokkain julkinen kuljetusväline, niin pelkkä korotus merkitsee ihan tuntuvaa lisälovea palkkapussiin.

Hinnankorotusten arvostelijat muistuttavatkin mielellään Sky Trainin olevan nykyiselläänkin erittäin kannattava yritys. Vuoden 2016 toinen neljännes tuotti voittoa yli 50 miljoonaa USA:n dollaria ja koko Sky Trainin omistavan BTS -groupin perustajan ja hallituksen puheenjohtaja Keeree Kanjanapasin olevan jo ennestään sangen äveriäs mies. Forbes Asia -lehti arvioi joulukuussa 2016 hänen omaisuutensa arvoksi jopa 1,5 000.000.000 USA:n dollaria, joka kaikki on tullut BTS:n tuotoista. Aika monta tuhatta vuotta saa minimipalkkalainen vääntää päästäkseen samaan edes ilman normaaleja asumiseen ja elämiseen liittyviä kuluja. Työmatkakuluista nyt puhumattakaan.

Lisäksi BTS:n oheispalveluita pidetään yleisesti aika onnettomina. Asemille katutasosta vievät hissit ovat useimmiten epäkunnossa, liikuntarajoitteisten palvelut lähinnä olemattomia, lippuautomaatteihin ei voi syöttää seteleitä, vaan ne pitää ensin käydä erillisessä vaihtopisteessä vaihtamassa kolikoiksi jne.

Yllämainitut seikat eivät millään lailla puolla hyvin menestyvän yhtiön “hinnankorotuspaineita” etenkin, kun matkalipputulot ovat vain osa BTS:n tulovirrasta.

Noiden sivuikkunoista ulospäin näkyvien mainosten lisäksi junissa on mainosmonitoreja ja kiinteitä mainoksia vaunujen sisällä. Huomaa asemien mainokset.
Noiden sivuikkunoista ulospäin näkyvien mainosten lisäksi junissa on mainosmonitoreja ja kiinteitä mainoksia vaunujen sisällä. Huomaa asemien mainokset.

BTS:n muita tulolähteitä

Vuonna 2014 solmittu yhteistyösopimus rakennusyhtiö Sansirin kanssa takaa BTS:lle 50 % osuuden Sansirin Sky Train -asemien läheisyyteen rakentamien kerrostaloasuntojen myyntituotoista. Vuoteen 2020 mennessä on asemien läheisyydessä määrä olla kaikkiaan 25 kerrostaloa, joten firmoilla varmasti riittää jaettavaa, kun Bangkokin halutuimmat kerrostaloasunnot sijaitsevat juuri Sky Train -asemien läheisyydessä, Lumpini Parkin välittömässä läheisyydessä tai joen varrella.

Lisäksi BTS saa aika mukavasti mainostuloja. Kun katsoo mainoksiin peitettyjä junia ja Sky Train -asemia, niin voi helposti päätellä millaista rahavirtaa mainostulot BTS:lle edustavat. Tarkkoja lukuja Thaimaansuomalaisella on sen verran, että kun joukkorahoitusyhtiö Asiola kerran halusi ostaa kaiken mainostilan yhdestä junasta noin kuukauden ajaksi, niin siitä joutui pulittamaan 2,6 miljoonaa bahtia (n. 65.000 €). Tällä hetkellä BTS:llä on liikenteessä 35 junaa ja mikäli yksi juna tuottaa 2,6 mijoonaa bahtia kuukaudessa, niin vuoden aikana koko kalusto tuo BTS:lle mainostuloina yli miljardi bahtia (n. 27 milj. €). Ja tässä oli pelkät junat. Ei asemia.

Asemat puolestaan tuottavat mainostulojen lisäksi myös vuokratuottoja erilaisten liike- ja näyttelytilojen vuokrien muodossa. Jopa myynti- tai pankkiautomaatin sijoittaminen BTS:n asemalle on maksullinen toimenpide. BTS ei sitä minään yleisönpalveluna pidä. Se perustelee asiaa sillä, että asemien alla olevissa katumyyntikioskeissa kyllä myydään aivan riittävästi ruokaa ja juotavaa nälkäisille ja janoisille eikä pankkiautomaateistakaan Bangkokissa varsinaista pulaa ole.

Kaikkein paras ja varmin tulolähde BTS:lle on kuitenkin Bangkokin ikioma tie- ja katuverkosto, joka on liikennetietoja laskeskelevan ja ylläpitämän INRIXin mukaan maailman 12. huonoin. Siitäkin huolimatta BTS toimii yllättävän tehottomasti. Se kuljettaa päivittäin ainoastaan 700.000 matkustajaa, kun esimerkiksi Bangkokin kanssa samaa kokoluokkaa olevan Lontoon metron päivätahti on viisi miljoonaa matkustajaa.

BTS

Ruotsissa ja Norjassa työuransa tehnyt 81 -vuotias ja tänä päivänä Ruotsiin eläköitynyt lukijamme lähetti tietoa Thai -viisumeista ja niiden saatavuudesta Ruotsissa.

Kaikki alkoi siitä, kun Thaimaan suurlähetystö Tukholmassa lakkasi toimittamasta valmiita passiin lyötyjä viisumileimoja postitse, vaan ne pitää kuulemma nykyisin käydä Tukholmasta hakemassa vaikka matkojen takaa. Kaiken huipuksi vielä Göteborgin konsulaattikin lopetti ns. Multi-O -viisumien myöntämisen kokonaan mikä seniorikansalaiselle olisi tarkoittanut aika rankkaa viisumikeikkaa, vaikka terveys kuuleman mukaan vielä hyvin toimiikin.

Onneksi Malmössa asuva lukijamme teki Göteborgissa todellisen löydön. Yksityinen viisumipalvelu hoiti koko proseduurin avaimet käteen -periaatteella siten, että pelkkä passi viisumianomuksineen lähti kohti Tukholmaa maanantaina iltapäivällä klo 13 Göteborgista ja perjantaina tuli viisumilla varustettu passi Tukholmasta. Palvelumaksu oli 600 SEK. Thaimaansuomalaisen toimituksessa ei tiedetä, minkä hintaista Ruotsissa on reissata Malmösta Tukholmaan ja takaisin, mutta sangen kohtuulliselta ja etenkin vaivattomalta tuo kuulostaa.

Lukijamme Mikko kertoo palvelua pyörittävän naisen olevan Göteborgin entisen konsulin tytär ja että hänen tarkistustensa mukaan firma on Ruotsissa rekisteröity. Hän oli erittäin tyytyväinen palveluun ja pyysi siksi meitä vinkkaamaan siitä näillä sivuilla muillekin.

Yhteystiedot

Göteborgin toimipisteen postiosoite on Visumservice Göteborg AB, Box 11121, SE 404 23, GÖTEBORG ja puhelin sinne on +46 708 89 97 84 (tarkistamaton). Nettiosoitteesta visumservicegoteborg.se voi myös hakea lisätietoa.

Sähköpostitse palveluun saa yhteyden osoitteella info@visumservicegoteborg.se

Onhan se nyt parempi, että pelkkä passi matkailee nuo turhemmat reissut!
Onhan se nyt parempi, että pelkkä passi matkailee nuo turhemmat reissut!

Hat Yain kv. lentokenttä eteläisessä Thaimaassa tulee käymään läpi merkittävän “kasvojenkohotuksen”.

Siltä varalta, ettei joku tiedä, missä on Hat Yai, niin tämä noin 160.000 asukkaan kaupunki löytyy lähes Malesian rajalta, noin 500 km Bangkokista linnuntietä suoraan etelään. Ajomatkaa tulee paljon enemmän. Hat Yain lentokenttä puolestaan toimii porttina Thaimaan eteläisiin provinsseihin ja sieltä on myös suoria lentoja Malesiaan ja Singaporeen.

Ongelmia alettiin kentällä kartoittaa vuoden 2016 matkustajatilastojen tultua julki. Niiden mukaan tämän 2.5 miljoonan matkustajan vuosimäärille suunniteltu lentokenttä oli peräti 3.9 miljoonan lentomatkustajan käytössä. Vajaa kapasiteetti toteutuneisiin matkustajammäärin nähden aiheutti lentojen myöhästymisiä, pitkiä lippu- ja matkatavaranhakujonoja ja jopa sen, ettei vilkkaimpina aikoina kaikille löytynyt edes istumapaikkaa. Kenttä tunnetaan nyttemmin myös massiivista taksi- ja muista maaliikennejonoistaan.

Nyt alkavien remonttitöiden perusajatus on se, että kenttää tulee vuoden 2019 loppuun mennessä käyttämään noin 4.5 miljoonaa matkustajaa ja yli 31.000 lentovuoroa. Tästä johtuen matkustajahalleja aletaan suurentaa niin tuleville kuin lähtevillekin matkustajille, tehdä perusteellinen remontti ainakin taksiliikenteen tarpeita silmällä pitäen ja parantaa myös kentän palvelutasoa. Esimerkiksi vessajonoja halutaan huomattavasti lyhentää. Työt olisi tarkoitus saada valmiiksi vuoden 2019 alkuun mennessä, lentokentältä tiedotetaan.

Vertailun vuoksi: Maailman vilkkain lentokenttä on kahtena vuotena peräkkäin ollut Atlantan kv. kenttä Yhdysvalloissa lähes 100 miljoonaisine matkustajineen. Bangkokin pääkenttä Suvarnabhumi on listalla 22. yli 46 miljoonalla matkustajalla vuosittain. Helsinki – Vantaata ei 30:n sakista löydy, mutta kentän matkustajamäärät liikkuvat n. 14 miljoonassa, kun lasketaan yhteen koti- ja ulkomaanmatkailijoiden määrät. Tampere – Pirkkala on Suomen toiseksi suurin alle 500.000 matkustajalla vuosittain.

Hat Yain lentokentällä on tänä päivänä vähän samanlainen väsynyt meininki kuin Don Muangillakin Bangkokissa.
Hat Yain lentokentällä on tänä päivänä vähän samanlainen väsynyt meininki kuin Don Muangillakin Bangkokissa.

Thaimaalaiset naisasiajärjestöt pitävät nykyisiä lakeja paperitiikerinä, jolla ei ole mitään tekemistä oikean lainkäytön kanssa.

Thaimaalaiset naiset alkavat saada tarpeekseen etenkin ulkomaalaisten miesten heihin kohdistamasta seksuaalisesta häirinnästä. Osa ulkomaalaisista ei näytä ymmärtävän, että noin 99 % thaimaalaisnaisista ei huoraa baareissa, vaan tekee ihan normaaleja töitä ja elelee normaalissa päivärytmissä perheensä kanssa.

Mutta eivät ainoastaan ulkomaalaiset. Nuorison parissa työskentelevä sosiaalityöntekijä Ticha Na Nakorn nosti Bangkok Postin sivuilla esiin tapauksen julkisen terveydenhoidon parissa työskennelleestä miehestä, joka vasta monen vuoden ajan naispuolisia kollegoitaan ahdisteltuaan joutui syytteeseen tekemisistään. Ticha kertoi asiasta alunperin bangkokilaisessa Ebina House -hotellissa järjestetyssä seminaarissa, jota isännöi/emännöi thaimaalainen Women and Men Progressive Movement Foundation (WMP). Tichan mukaan tarpeeton byrokratia on usein suoranainen este seksuaalirikollisten ja -ahdistelijoiden rankaisemiseksi ja rikosilmoitusten tekeminen on lähinnä rituaalinomaista lohdutusta rikosten uhreille.

Lisäksi harvat tuomitut osaavat puhujan mukaan kiitettävästi käyttää valitusoikeuttaan, minkä ansiosta tuomiot joko kumotaan tai niitä “kohtuullistetaan”.

Samassa tilaisuudessa WMP:n tasa-arvovaltuutettu Angkhana Inthasa kertoi järjestön hoitavan vuosittain 30 – 40 raiskausten uhrien nostamaa kannetta. Näistä kanteista noin 90 % kohdistui uhrien ennestään tuntemiin henkilöihin kuten opettajiin, esimiehiin tai jopa poikaystäviin.

Tilaisuudessa puhui myös opiskelijaneitonen, joka viime maaliskuussa oli joutunut vanhemman miehen raiskaamaksi ja jättänyt ilmoittamatta siitä poliisille, koska ilmoituksen tekemiseen liittyvä byrokratia oli liian monimutkaista ja aikaa vievää. Sen sijaan hän oli tehnyt tapauksesta ilmoituksen yliopistolleen, joka aloitti kurinpitomenettelyn raiskaajaa kohtaan.

Oikeudenkäynnit herättävät toisinaan Thaimaassa suuria tunteita. Myös niiden puute tekee nyt samaa.
Oikeudenkäynnit herättävät toisinaan Thaimaassa suuria tunteita. Myös niiden puute tekee nyt samaa.

Hesarissa oli sen verran hyvät tiedot tästä Yingluckin katoamistempusta, että linkitetään se tähän sellaisenaan.

Thaimaansuomalaisen oma kommentti asiaan on, että Yingluckia syytetään virkavirheestä siksi, että hän on toiminut juuri niin kuin Suomessa on tehty maailman tappiin. Ostanut viljelijöiltä näiden tuotteita valtion varastoon, silloin kun niistä ei ole saatu maanviljelijöiden mielestä oikeaa markkinahintaa. Miksi se on Suomessa maan tapa ja Thaimaassa pääministerin virkarikos?

Hesarin juttu

Oli lopulta aika karistaa Thaimaa pois. Taakse saivat jäädä niin paikalliset ystävät (ne harvat), kuten myös kaikki se maallinen omaisuus jota vuosien saatossa oli kerääntynyt aikamoinen määrä. Suomi kutsui.

Aikansa kutakin, sanotaan. Kun parikymppisenä toimittajana Yleisradiossa lähdin idän ihmeitä ihan yksin tutkiskelemaan loman merkeissä koin Thaimaan lähestulkoon paratiisina. Halpaa oli niin ruoka kuin kaljakin, porukka hymyilevää, ilma loistava. Mitä muuta nuori mies voi toivoa?

Kymmenen vuotta vierähti säännöllisesti Taikamaassa kerran vuodessa lomaillen, kunnes työ tarjosi odottamattoman mahdollisuuden siirtyä vakituisemmin asumaan.

Mutta kaikella on alkunsa ja loppunsa. Ilman loppua ei ole myöskään uutta alkua, järkeilin.

Ei siis muuta kuin taulutelevisiot ja muut muutenkin vähän käyttämäni härpäkkeet myyntiin, suurin osa huonekaluista hyväntekeväisyyteen ja pieni määrä irtaimistoa tuttavalle säilöön. Bangkokissa on tarjolla vuokravarastoja. Hinnat vaihtelevat kohtuullisista kohtuullisen suolaiseen. Valitsin kohtuullisen sille, minkä ajattelin ainakin jonkun aikaa säästää. Heittäkööt mokomat pois jos jätän maksamisen väliin. Menköön niiden mukana myös loppukin vanha, tomuinen elämä.

Yksi ympyrä siis sulkeutui ja uusi oli avautumassa. Sinivalkoisin siivin takaisin härmään!

Mutta ne sinivalkoiset siivet…

Toistakymmentä vuotta kotimaista lentoyhtiötä suosineena en edes harkinnut nytkään muuta vaihtoehtoa. Suora lento, asiallinen kalusto ja siedettävä henkilökunta, joista parhaimmat tosin ovat tavanneet olla thaimaalaisia.

Onnekkaana sain varattua bonuspisteiden avulla “lentävästä kalakukosta” sen hieman paremman luokan. Olen aina ajatellut, että joskus vähemmän on enemmän ja joskus taas kalliimpi tuote maksaa itsensä takaisin. Verrataan vaikkapa Ladaa ja Mersua. Molemmissa on toki ratti ja neljä pyörää mutta ajomukavuudessa ja ajokilometrien määrässä on yleensä suhteellisen vinha ero. Hintalappu kertoo vain osan totuudesta, kai.

Ei muuta kuin kentälle aamuyöstä: mukaan kaksi matkalaukkua, läppärilaukku, olkalaukku. Siinä oli koko paska yhdessä kasassa kaikkien vuosien jälkeen. Lähtöselvityksessä pääsi nopeutetulle tiskille, jossa toivotin hyvät huomenet. Vaikka lentomatkailu ei nykyisin ole juuri bussissa istumista kummempaa, olen aina pitänyt jotenkin fiksuna tapana laittaa tavallista siistimpää päälle. Tukka kammattuna, suihkunraikkaana, pikkutakkia ja suoraa housua.

(Jatkuu)

Finnair

BBC:n toimittaja Jonathan Headia vastaan Phuketissa nostetut kunnianloukkaussyytteet on peruttu.

Toimittaja Head oli keskiviikkona 23.8. Phuketin oikeustalolla kuultavana jutussa, jossa sikäläinen juristi syytti Headia kunnianloukkauksesta hänen vuonna 2015 julkaistusta reportaasissaan. Jutussa Head raportoi havainnoistaan koskien ulkomaalaisten ihmisten eläkekotihuijauksia ja virkavallan korruptoituneisuutta Phuketin saarella. Siitä korruptoituneisuudesta on näilläkin sivuilla jo paljon kerrottu ja tuomioita, siirtoja ja virastapidättämisiä heiluu melkein viikottain, mutta Headin tapauksessa kanteen nostanut juristi oli sitä mieltä, että Head oli tahallisesti saattanut reportaasissaan hänet huonoon valoon ja vaikeuttanut näin hänen liiketoimiaan.

Juttua varten haastateltu brittimies Ian Rance istui myös syytettyjen penkillä samaan juttuun liittyen. Oikeudessa kumpikaan syytetyistä ei myöntänyt syyllistyneensä mihinkään muuhun kuin totuuden kertomiseen.

Thaimaassa nämä kunnianloukkaussyytteet ovat sikäli vakava juttu, että pahimmillaan siitä olisi voinut tulla viiden vuoden ehdoton vankilatuomio.

Oikeudessa kantaja perui toimittajaa kohtaan esittämänsä syytökset, mutta katsoi haastateltavan valehdelleen toimittajalle ja näin ollen juttu Ian Rancea vastaan jatkuu edelleen, ilmoitti BBC:n edustaja keskiviikkona.

Jonathan Head itse iloitsi vapauttavasta päätöksestään Twitterissä seuraavasti:

Kaikki syytteet peruttu.
Kaikki syytteet peruttu.

Miljoonakaupunkeihin mahtuu miljoonia tarinoita. Yksi oudoimmista lienee Bangkokin vuonna 1997 kesken jätetty Sathorn Unique Tower.

Alle 20 minuutin ajomatkan päässä Bangkokin keskustasta löytyvästä Sathorn Unique Towerista piti tulla eliitin asuinpaikka, jonka miljoonan dollarin maisemista Bangkokin skylineen päin vain harvat ja valitut pääsisivät nauttimaan. Ehkä voitaisiin hyvällä tahdolla sanoa suunnitelman onnistuneen täydellisesti, sillä nykyisellään näkymistä nauttii todella harva.

Jo 20 vuotta tyhjillään seissyt tornitalo päätyi amerikkalaisen valokuvaaja Dax Wardin kameralle tämän kuvatessa ympäri maailmaa tyhjäksi jääneitä taloja, autioituneita kyliä ja hyljättyjä loistoristeilijöitä kuvasarjaansa, joka ainakin toistaiseksi kulkee työnimellä “Abandonia”.

Kyllä se kivikin kukkii, kun antaa sille riittävästi aikaa.
Kyllä se kivikin kukkii, kun antaa sille riittävästi aikaa.

Wardin lisäksi myös elokuva-alan ihmiset ovat keksineet Sathorn Unique Towerin; kauhuleffa nimeltään The Promise saa ensi-iltansa jo syyskuun aikana.

Mikä meni vikaan?

Tämän 47 -kerroksisen ja 600 asuntoa sekä alempien kerrosten liiketiloja käsittäneen projektin piti valmistua 1990 -luvun lopussa, mutta Thaimaan talouden kriisi keskeytti hankkeen vuonna 1997. Koko Thaimaata ravisuttanut konkurssien aalto, työttömyys ja taloudellinen epävarmuus saivat aikaan sen, että asuntokauppa lakkasi käymästä ja etenkin kalliimman luokan asuntojen kysyntä romahti täysin.

– Me oltiin jotain 85 – 90 prosenttisesti valmiita, kertoo tornin rakennuttaja Pansit Torsuwan, hissit ja liukuportaat oli jo asennettu ja lvi -töitä viimeisteltiin.

Torsuwan kertoo sijoittajien uskoneen viimeiseen asti, että tornitalon erinomainen sijainti ja Bangkokin skyline- sekä jokinäkymät olisivat kaikesta huolimatta olleet tarpeeksi kova houkutin Bangkokin vauraalle vallasväelle, joita sen kokoisessa kaupungissa kumminkin on muutama sata tuhatta. Mutta, kuten Jore Marjarannan vanhassa hitissä todetaan, haaveet kaatuu. Tänä päivänä kukaan ei osaa sanoa, mitä 20 vuotta vanhalle rakennushylsylle voisi tai pitäisi tehdä. Asumiskäyttöön sitä tuskin enää saadaan ja purkaminenkin olisi kallista ja turhaa.

– Ei tämä ole suinkaan ainoa projekti Bangkokin alueella, jolle on käynyt näin, Torsuwan sanoo, ja minun arvaukseni on tämän pysyvän tässä hantissa vielä seuraavatkin 20 vuotta.

Miljoonan dollarin maisema ei kenenkään katsottavissa.
Miljoonan dollarin maisema ei kenenkään katsottavissa.

Suoraan omistajalta kaksi asuntoa, joista toinen 2 mh täysin kalustettu golf -kentän laidalta ja toinen 38 m2 Pattayan ydinkeskustasta.

Se golf -kentän laidalla sijaitseva kahden makuuhuoneen asunto käsittää ison parvekkeen ja sijaitsee arvostetussa osoitteessa Pratamnak Roadin soi nelosella. Vuokraa omistaja haluaa tästä täysin kalustetusta asunnosta vain 15.000 bahtia (n. 385 €) kuukaudessa, mutta lyhin mahdollinen vuokra-aika on yksi vuosi. Tässä asunnossa olet viiden minuutin mopomatkan päässä Pattayan ydinkeskustasta ja Jomtienin rantakadusta. Soi nelosen päästä löytyy yksi Pattayan parhaista rannoista rantakahviloineen. Asunnon pihapiiristä löytyy sauna ja uima-allas.

Se toinen vaihtoehto on sitten erittäin edullinen. Sukhumvitin ja Pattaya Klangin risteyksessä sijaitsevasta täysin kalustetusta asunnosta Marco haluaa ainoastaan 5.500 bahtia (n. 140 €) kuukaudessa ja juuri siitä Pattaya Klangin risteyksestä lähtee 10 bahtin hintainen lavataksi rannalle vartin välein. Iso Foodlandin ruokakauppa, Harbour Mallin ostoskeskus jne. löytyvät vain kivenheiton matkan päästä.

Mikäli olet sitä mieltä, että jompi kumpi näistä voisi olla tuleva tukikohtasi, niin soita Marcolle numeroon +66 8 9748 5551. Marcon suomenkielen taito on vielä vähän hakusessa, mutta englannilla pärjää.

Tämä on maksettu ilmoitus eikä toimituksessa ole yhtään tämän tarkempaa tietoa näistä asunnoista, joten yhteydenotot suoraan Marcolle, kiitos.

Voisiko sinun talvimaisemasi olla tällainen?
Voisiko sinun talvimaisemasi olla tällainen?

Pattayan rantahiekoilla suoritetut mittavat puhdistustoimenpiteet on nyt saatu lähestulkoon valmiiksi. Dongtan Beachin tienrakennus on vielä vähän kesken, mutta muuten ollaan valmiita uuteen turistikauteen. Ja uusiin sääntöihin.

Kuvamme tulee juuri Dongtan Beachilta, jossa yli 500 ihmistä oli keräämässä roskia 9.8. Niin Pattayan kuin Jomtieninkin rannat ovat kesän aikana olleet jotakuinkin “suljettuja” keskiviikkoisin ja torstaisin, jolloin rantatuoliyrittäjiä on kielletty laittamasta tuolejaan rannalle eikä niitä kaupustelijoitakaan ole liiemmin näkynyt. Homman tarkoitus on ollut taata työrauha rantoja puhdistavalle ja remontoivalle työporukalle.

Myös tulevan turistikauden aikana tullaan keskiviikot varaamaan rantojen siivouspäiväksi, mutta torstaisin toimitaan jatkossa normaalisti vaikka “normaalitoiminnan” sääntöjä onkin hieman muutettu.

Kullekin rantatuoliyrittäjälle on nyttemmin varattu 63 neliömetrin suuruinen rantakaistale liiketoimintansa harjoittamiseen. Lisäksi rantatuoliyrittäjien paikat arvotaan vuosittain. Järjestelyn tarkoitus on lopettaa ns. vaikutusvaltaisten perheiden monopoli parhaille rantapaikoille Pattayalla. Pattaya Mailin tietojen mukaan moinen menettely on kaupungissa ollut arkipäivää jo vuosikymmeniä.

Kolmas uusi sääntö on se, ettei rantatuoleja saa laittaa rannalle ennen kuin asiakas sitä haluaa.

Onko meillä jälleen edessämme kokoelma uusia säädöksiä ja hurskaita aikomuksia, joita kukaan ei oikeasti noudata vai ihan kunnollisia uudistuksia, jää nähtäväksi tulevalla turistikaudella.

Siivotaan, siivotaan. Pattayalla aletaan olla valmiita tulevaan turistikauteen.
Siivotaan, siivotaan. Pattayalla aletaan olla valmiita tulevaan turistikauteen.
%d bloggers like this: