Kaikissa näissä Kreikan velkaneuvotteluissa, kansanäänestyksissä ja muissa Ukrainoissa on jäänyt kokonaan huomaamatta, että Suomesta puuttuu yksi tärkeä ministeriö, joka toteutuessaan olisi aivan ylivertainen niin asemaltaan kuin vaikutusvallaltaankin joihinkin valtionvarainministeriöihin tai ulkoministeriöihin verrattuna. Miksei kukaan ole huomannut, ettei hallitusta johtavalla pääministeri Sipilällä ole ollenkaan omaa ministeriötä?

Pääministeriö olisi mitä oivallisin paikka palkita politiikan kaikissa liemissä marinoituneita pitkän linjan kabinettileijonia. Niitä uskollisia, jotka lähes koko poliittisen elämänsä ajan ovat hoitaneet edellisten pääministerien ns. likaiset työt. Pääministeriön johtoon nousisi ilman muuta kansliapäälliköksi sellainen takavuosien Bror ”Buntta” Wahlroosin tapainen mies, joka on kabineteissa kuin kotonaan, lokoisasti lihapatojen äärellä ja jonka käteen käy luontevasti konjakkilasi ja suuhun muhkea sikari. Tällaiselle miehelle 10.000 euron kuukausipalkka, valtion luottokortti ja ministeriön pitkä musta edustusauto kuljettajineen on maailman luonnollisin asia. Siellä työhuoneen seinäpaneeleja ja nahkasohvaryhmää kavereille esitellessä voisi eläkevirastaan nauttiva veteraanipoliitikko sitten ajatella, että kyllä kannatti Jeesusta seurata. Samalla hoituisivat suurin piirtein vasemmalla kädellä sellaiset politiikan hommat, joihin lestadiolaistaustaisen Sipilän, urheilumiehenä tunnetun Stubbin tai kiltin perheenisän mainettaan hyödyntäneen Kataisen imagot eivät millään tahdo taipua. Tämä on se mies, jonka taakse kaiken maailman Talvivaarat ja Kreikka -asiat on hyvä jemmata. Loppuu ne pulinat ja spekulointi.

Apunaan kansliapäälliköllä on erilaisia osastopäälliköitä, joista mainittakoon ensimmäisenä esittelyosasto, joka valmistelee asiat pääministerin esittelyä varten. Tämän osaston päälliköksi tarvitaan mieluiten alle nelikymppinen politiikan nuorisojärjestöjen kautta isojen poikien puolelle ponnistanut uraohjus, jonka suurimpiin ansioihin kuuluvat eittämättä kyky pukeutua ja käyttäytyä hyvin sekä hyvälle haiseminen. Yliopistotutkinto joko äidinkielessä tai vaikka taloustieteiden puolella katsotaan eduksi. Tässä mitä oivallisin paikka niille puolueiden tulevaisuuden toivoille, joita aletaan valmentaa eurovirkoihin.

Esittelyosastoa painavampi merkitys pääministeriössä on sitten hallinto-osastolla, joka jälleen on täysverinen poliittinen palkintovirka. Hallinto-osaston päällikkönä voi olla kuka tahansa oman kuntansa valtuutettujen kanssa luottamuspulaan ajautunut pikkukunnan johtaja, jolla virkavuosia olisi vielä viisi – kuusi jäljellä. Vankka hallinnon kokemus jossain Kilpisjärven kunnassa tai vaikka Karkkilassa antaa kyllä tarpeellisen pohjan pääministeriön hallinto-osaston päällikkyyteen. Sitä paitsi: Kyllähän Pääministeriön hallinto-osaston osastopäällikön tittelikin kuulostaa paljon juhlallisemmalta kuin Ranuan kunnanjohtajan titteli.

Virheistään oppii, sanotaan. Tällä perusteella ehdotankin pääministeriön kehitysosaston päälliköksi jotain entistä poliitikkoa, joka on aikoinaan töpännyt hyväksymällä jonkun Soneran UMTS -kaupat, osallistumalla Kehittyvien Maakuntien Suomi -hankkeeseen, ollut mukana Noppa -sotkuissa tai jostain muusta täysin luonnollisesta syystä joutunut sivuraiteelle ilman omaa syytään. Mitä loistavin paikka vanhalle kalakaverille tai muuten vaan mukavalle metsämiehelle, jota ilman isokenkäisten hirvijahtiporukoissa ja saunailloissa ei oikein tunnu olevan sitä entistä riehakasta meininkiä. Työaikoinaan jätkä voisi (siellä selkeä miehen virkahan tämä on) sihteerinsä ja parin avustajansa kanssa funtsia valtakunnan tulevaisuuteen ja vaikka ulkomaankaupan kehityksen suuntiin vaikuttavia asioita. Siinä sitä tulosta syntyisi, kun ulkoministeriön ja kauppa- ja teollisuusministeriön eri osastojen kesken vaihdeltaisiin muistioita suuntaan jos toiseenkin.

Perinteinen naiskiintiöpaikka pääministeriössä olisi sitten puolestaan sosiaali- ja terveystoimen osastopäällikön virka. Syystä, jotka on puolueiden kesken sovittu vailla mitään järkevää perustetta kuten tavallista, tulee tähän virkaan mieluiten valita ruotsinkielinen sosialidemokraatti tai ainakin vihreä. Pääministeriön sosiaali- ja terveystoimen osasto olisi neuvoa-antava elin, joka tarpeen vaatiessa koordinoisi eri ministeriöiden ja keskusjärjestöjen välistä yhteistoimintaa ja ottaisi kantaa esimerkiksi maahanmuuttoasioihin.

Siinä suomalaisilla poliitikoilla sitten onkin taas yksi supervirka ja neljä tavoittelemisen arvoista politiikan eri aloilla pätevöityneille ja pätevöityville ystävilleen. Puhumattakaan muista työpaikoista. Tulisihan uusi superministeriö siivojineen ja vahtimestareineen nyt ainakin 200 ihmistä työllistämään. Olisihan se sentään Suomen ykkösministeriö.

Share →
%d bloggers like this: