Yllätys oli melkoinen viime maaliskuun loppupuolella, kun Thaimaansuomalaisen toimitukseen tipahti kutsu Father Ray -säätiön ylläpitämän lastenkodin 25 -vuotisjuhliin. Yllätys se oli nimenomaan siksi, ettei kutsu ollut tyypillinen medialle osoitettu ilmoitus tulevasta tapahtumasta, vaan ihan henkilökohtaisesti päätoimittajalle osoitettu. Tästä piti ottaa selvää.

Puhelu säätiön asiamiehelle, pastori Derek Franklinille, tarkensi asiaa:

– Se kutsu on henkilökohtaisesti sinulle, koska meillä on meininki palkita sinut vuosia jatkuneesta työstä katulasten hyväksi, Derek selvitti.

– Mutta enhän minä yksin ole mitään tehnyt, vastustelin, se on koko Pattayan suomalaisyhteisön yhteinen asia jos Kipin kapin kapakkaan -tapahtumaa tarkoitat. Viimeksikin meillä oli mukana 12 kuppilaa, neljä muuta sponsoria ja kaikkiaan 200 ihmistä osti sen t-paidan. Ei siinä yksi A. Juhana muuta tehnyt kuin koordinoi sen homman. Ei se semmoinen käy, että toisten tekemästä työstä minut yksin palkitaan.

Toimitukseen saapunut henkilökohtainen kutsu oli omiaan herättämään hämmennystä paatuneissa toimittajissa.

Toimitukseen saapunut henkilökohtainen kutsu oli omiaan herättämään hämmennystä paatuneissa toimittajissa.

– No mitä sinä sitten ehdotat, Derek kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.

– Jos laitetaan se kunniakirja tai plakaati Thaimaan Suomalaisen nimiin, niin minä kyllä keksin sille jotain Kipin kapin -aiheista hyötykäyttöä, vastasin.

– Ei me osata niin pitkää nimeä ainakaan oikein kirjoittaa, Derek epäili.

– Ette niin. Sen näkee tästä kutsustakin, mutta jos minä laitan sen oikein kirjoitettuna sinun sähköpostiisi, niin eiköhän se sitten oikene, ehdotin.

– Tehdään sitten niin, Derek myöntyi.

25 -vuotisjuhla 9.5.

Lauantaina 9.5. klo 9.00 se juhlapäivä sitten koitti. Luckin vaatimuksesta heitin parasta päälle, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa safarihousuja ja mustaa lyhythihaista kauluspaitaa sekä puukenkiä, tietty. Ikinä ei pidä tinkiä lehdistön ikiaikaisesta oikeudesta pukeutua huonosti tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Luck pelasti, mitä pelastettavissa oli pukeutumalla samansävyiseen asukokonaisuuteen.

Juhla alkoi katolisella jumalanpalveluksella, joka kesti noin tunnin. Jumalanpalveluksen jälkeen oli vuorossa noin 10 minuutin tauko, jonka aikana kutsuvieraille tarjoiltiin virvokkeita, kasvopyyhkeitä ja lastenkodin nuorten asukkaiden itse tekemiä muffinseja. Oikein hyviä, muuten.

Tauon jälkeen oli vuorossa filmiesitys, jossa nyt jo edesmennyt isä Brennan kertoi lastenkodin syntyvaiheista ja ennen kaikkea niistä syistä, miksi lapset sinne päätyvät. Sen jälkeen kutsuttiin lauteille niin lastenkodin kuin sitä hallinnoivan säätiönkin entistä johtoa ja muita taustavaikuttajia, jotka kukin vuorollaan saivat oman muistolaattansa.

Päivän toisessa filmiesityksessä lastenkodista ensin ylioppilaaksi ja myöhemmin yliopiston kautta opettajaksi valmistunut 29 -vuotias thaimaalaismies kertoi oman tarinansa. Hän oli aikoinaan ensimmäinen isä Rayn säätiön ylläpitämästä lastenkodista yliopistoon opiskelemaan lähtenyt. Sittemmin heitä on tullut lisää ja tänäkin päivänä eri yliopistoissa on opiskelemassa viisi Fr. Rayn säätiön lastenkodin entistä asukasta.

Sitten tulikin jo meidän vuoromme. Avauspuheenvuorossaan pastori Derek Franklin kertoi, että kun isä Ray aikoinaan perusti lastenkotia, oli paikan rahoitus 85 -prosenttisesti ulkomaisen avun varassa. Tänä päivänä tilanne on toisin, sillä peräti 60 % lastenkodin sekä säätiön muiden toimintojen rahoituksesta tulee Thaimaasta. Sitten Derek kutsui säätiön nykyisen johtajan, pastori Peter Pattarapong Srivorakulin jakamaan tunnustuspalkintoja niille, jotka monivuotisella työllään ovat tehneet tämän kaiken mahdolliseksi.

Tämmöinen me saatiin.

Tämmöinen me saatiin.

Omalla vuorollani minä sitten kävin sen meidän plakaatin pokkaamassa ja toden totta, Thaimaan Suomalainen siinä luki ja ihan oikein kirjoitettunakin, kaiken lisäksi.

Tästä tehdään vuosittain Kipin kapin kapakkaan -tapahtuman yhteydessä jaettava kiertopalkinto, jonka maalipaikalla saa vuodeksi haltuunsa sen vuoden tapahtumassa parhaiten kunnostautunut sponsori. Kunnostautumisen ei välttämättä tarvitse olla taloudellista laatua, vaan esimerkiksi huvittavimmat puitteet tai parhaiten organisoitu tarjoilu tai omintakeisin idea tulevat olemaan vahvoja kriteerejä palkinnon saajaa arvioitaessa.

Palkinnon kulloinenkin haltija pitäköön sitä näkyvästi esillä osoituksena siitä, että ainakin katolisissa piireissä tätä meidän kaljottelua kannustetaan!