Kuten siinä esittelyvideossa mainittiin, löytyy Thaimaan koilliskulmasta kaksikin ihan kelvollisen kokoista kaupunkia nimiltään Sakon Nakhon ja Nakhon Phanom.

Näistä ensimmäinen, Sakon Nakhon, on asemakaavaltaan selkeä, väljä ja jumalattoman tylsä kaupunki. Edes McDonald’sia ei seutukunnalle ole suotu, joten meidän oli tyytyminen paikallisesta Tescosta löytyneen KFC:n tarjontaan. Thaimaansuomalaisen lukijoille lie näiden vuosien mittaan selvinnyt kuinka paljon me rakastamme thai -ruokia. Thai Big Mac, Thai Cheeseburger ja Thai Quattro Stagioni ovat erityisen kovassa huudossa toimituksen keskuudessa. Eikä pidä unohtaa Thai Kebabia!

Sakon Nakhon tunnetaan paikallisena Ateenana. Koulukaupunkina, jonka yliopistot, ammattikorkeat ja erityisoppilaitokset pitävät huolen seutukunnan sivistyksestä. Ja oivallisesti sen tekevätkin! Pakko myöntää, kun juttelee näiden ihmisten kanssa ja katselee yleistä elämänmenoa. Toinen Sakon Nakhonin suureksi ansioksi luettava asia on se, että se tuo työpaikan monille lähialueiden riisinviljelijöille ja muille maatalouden harjoittajille, joiden oma tila ei riitä elättämään koko perhettä.

Asukkaita tässä ”kaupunkien kaupungissa” (sitä sen nimi suomeksi tarkoittaa) on virallisesti 76.000, mutta luku menee yli sadan tuhannen, kun siihen lasketaan muualta tulleet opiskelijat päälle ja mikäli sen historiasta jotain erityispiirteitä pitää hakea, niin paikka 1950 -luvulla tunnettiin thaimaalaisen kommunismin kehtona. Siis eespäin toverit!

Thaimaan ja Laosin väliltä löytyy kaikkiaan kolme "ystävyyden siltaa". Friendship Bridge III sijaitsee Nakhon Phanomissa.

Thaimaan ja Laosin väliltä löytyy kaikkiaan kolme ”ystävyyden siltaa”. Friendship Bridge III sijaitsee Nakhon Phanomissa.

Nakhon Phanom

Koillisessa Thaimaassa liikkuessa ei voi välttyä tietyltä tunteelta. Siinä nimittäin tulee jotenkin kainuulainen olo, kun ajelee hyviä ja leveitä teitä pitkin näkemättä juuri ketään missään. Eikös se ollut Kekkosen aikana Suomessa, kun Urkki viraabelitöinään piti huolen siitä, että hänen kotikulmilleen saatiin kunnon tiet? Näissä mietteissäni saan pelkääjän paikalta tiedon, että joku Thaimaan lähihistorian entisistä pääministereistä on täältä kotoisin. Niinpä niin.

Nakhon Phanomin lentokenttä on suurin piirtein yhtä kaukana kaupungista kuin Helsinki – Vantaan kenttä Helsingistä ja kaupunkiin ajettaessa kulkijaa tervehtivät ensin Makro vasemmalla ja sitten Tesco oikealla vai oliko se päinvastoin? Jos oli Sakon Nakhon tunnettu opinahjoistaan, niin nyt ollaan puolestaan kauppapaikassa.

Osaltaan mahtavan Mekong -joen ansiosta seutukunnalle on siunaantunut laosilaisia, vietnamilaisia, kamputsealaisia ja jopa kiinalaisia kauppiaita myymään tavaroitaan aivan uskomattoman edullisin hinnoin. Aivan kaupungin keskustasta löytyy joen rannalta satama tulliterminaaleineen ja sataman läheisyydestä niin kiinalainen kuin vietnamilainenkin ostoshelvetti. Tule ja tuo rahasikin!

Kiinasta tuotua tavaraa terminaalin täydeltä Nakhon Phanomin keskustassa.

Kiinasta tuotua tavaraa terminaalin täydeltä Nakhon Phanomin keskustassa.

Asiakkaita kaupoille houkutellaan 10 bahtin kahveilla ja toinen toistaan edullisimmilla mehujäillä. Kuka muistaa Suomesta 60 -luvun lopun Pinna -appelsiinijään ja Peppis -sitruunajään? Täällä eletään vielä niitä aikoja. Oi niitä aikoja.

Onneksi kaupunki on ymmärtänyt rakentaa joen rantavallille koko keskustan mittaisen kävelykadun, joka aamun raikkaudessa ja illan pikku hiljaa viilentyessä on paikallisten kovassa suosiossa. Kuumuudesta huolimatta auto kannattaa jättää parkkiin ja tutustua alueeseen jalan. Temppeleitä on joka puolella, koska niin laosilaisten kuin vietnamilaisten kuin thaimaalaisten kuin kiinalaistenkin pitää päästä harjoittamaan uskontoaan omalla kielellään omien ekumeenisten menojensa mukaisesti. Pelkästään rantakadun varrelta laskimme kahdeksan temppeliä. Sisemmällä kaupungissa niitä tuli vastaan lisää ja kaupungin ulkopuolella vielä enemmän!

Rannan kävelykatu oli hyvin hoidettu, mutta kuuma.

Rannan kävelykatu oli hyvin hoidettu, mutta kuuma.

Kalastus- ja matkustajalaivaliikenne Mekong -joella näytti ainakin tältä korkeudelta tarkasteltuna kohtuullisen vilkkaalta. Laivoja tuli ja meni parin tunnin välein Nakhon Phanomin satamassa ja joella kalastettiin pitkin päivää, niin hullulta kuin se tuntuukin. Ei meillä Pattijoella…

Nakhon Phanomin suuriin poikiin kuuluu itse Ho Chi Minh, joka asusteli aivan kaupungin kupeessa 1920 -luvun loppupuolelta 30 -luvun alkuvuosiin ennen kuin lähti Vietnamin puolelle vallankumousta toteuttamaan. Myöhemmin jätkästä kuultiin kotikaupungissa 1960 -luvun mittaan nähtyjen veristen taistelujen myötä, kun pohjois-vietnamilaiset ja amerikkalaiset joukot mättivät kilpaa toisiaan. Lentokenttäänsä kaupunki, aivan kuten Pattayakin, saa kiittää amerikkalaisjoukkojen aikoinaan sinne perustamasta lentotukikohdasta.

Nakhon Phanomin provinssi on vähän niin kuin Ranskan Riviera, jossa myöskään ei tiedä missä kohtaa Nizza loppuu ja Cannes alkaa, mutta kaupungin virallinen asukasluku vuonna 2006 oli vain 27.500 asukasta. Ei ikinä uskoisi, kun katsoo ympärilleen. Ahdistavaan epätietoisuuteen tuo helpotusta Luckin tieto siitä, että pienikokoisen provinssin koko asukasluku on noin 470.000 ja ne näyttävät kaikki olevan täällä tänään.

Laivaliikenne Mekong -joella on vilkasta.

Laivaliikenne Mekong -joella on vilkasta.

Toinen hämmentävä yksityiskohta tässä itsensä Rama I:n ”Vuorten kaupungiksi” ristimässä paikassa on se, että tasaista on kuin Pohjanmaalla konsanaan. Nimi selittyy Laosin puolella avautuvasta vuorimaisemasta. Vastarannan laosilaiskaupungin nimi on muuten Thakhek.

Paikallisena erityispiirteenä täällä voidaan mainita kielet. Juttu on nimittäin niin, että kaupungin puhutuin kieli ei ole thai eikä edes isaan, vaan lao. Täkäläiset ovat edelleen sielultaan laosilaisia vaikka joutuivatkin aikoinaan ensin Ayuthayan ja sitä kautta myöhemmin Siamin ja Thaimaan hallinnon alle. Kauppapaikan luonteeseen kuuluu, että seutukunnalla tulee toimeen kaikkiaan yhdeksällä eri kielellä, joista yksikään ei valitettavasti ole suomi.

 

 

Share →
%d bloggers like this: