Saan lomallani kylmää kyytiä ja kipeät jalat. Huomaan myös, että olen vähän yksin.

Bunkkerini uima-altaalla on koleaa. Uimaan en pysty, onhan lämpöä “pelkästään” 29 astetta. Miten voi paleltaa Thaimaassa, jos Suomessa hikoilisi samassa lämpötilassa?
– Iholla on muisti. Jos siellä olit tottunut kesäisin lähes neljäänkymppiin, niin varmasti tuntuu nyt viileältä, sanoo äitini puhelimitse.

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Istun paisteessa ja silti värjöttelen. Tämä fennopiruparka siis kärvistelee altaan reunalla hemmetti soikoon lähes kolmenkympin astelukemissa! Pelkkä ajatus uima-altaaseen pulahtamisesta tuntuu samalta kuin avantoon hyppäämisestä. Vuodet kai todella jättivät muistin selkärankaan.

Bunkkerin uima-altaalla – tai avannolla – on toki suihku. Otan tavakseni käydä siellä aina aamuisin. On hyvä olla aamurutiineja lomallakin. Varsinkin, jos on reissussa pidempään kuin viikon tai pari. Suihkussa ei ole talon puolesta pesuaineita, joten käyn Seiskasta ostamassa parit palasaippuat, suihkushamppoon, vessapaperia, deodoranttia ja hoitoaineen. Vien ne muoviseen koriin pakattuna suihkutilan hyllylle, jotta jokainen voi käyttää niitä halutessaan.

Seuraavana aamuna vasu on tyhjä. Joku on päättänyt realisoida yhteisen hyvän itselleen. Oli kai sitten kova puute saippuasta ja dödöstä, tuumin. Ostan uudet kamppeet ja laitan oheen ohjeen: älä vie näitä!

ohjeet

Ei, ei auta. Seuraavana päivänä tarvikkeet on nyysitty jälleen. Pelkkä lappu jäljellä. Ainakin yritin sosialismia ja solidaarisuutta hetken. Jakamistalous ei vaan onnistu kohdallani muiden asukkien kanssa.

Soittelen Bunkkeristani thaimaalaisille kavereilleni, joita tunsin vakituisesti Thaimaassa asuessani. Mennäänkö syömään? Mennäänkö juomaan? Nähdäänkö vaan?
“Numero ei ole käytössä”.

Jaha. Tämä toistuu. Käyn puhelinnumerolistaani läpi turhaan. Se on eittämättä vanhentunut. Numero ja kaverisi eivät enää ole käytössä, mitäs läksit pois?

Khun Wania ei tavoita edes Facebookista. Kadonnut. Onko se vaihtanut hiippakuntaa, onko elossa vai kuollut? Entiset työkaverinsakaan eivät tunnu tietävän, mitä miekkoselle on tapahtunut, tai eivät halua kertoa. Samoin on laita khun Parnin sekä khun Tamin kanssa.

Voiko lomalla olla kylmää ja yksinäistä?

Haluaisin tavata vanhoja tuttuja. Pirautan neuvoa entiseltä “himakytältäni” khun Kitiltä. Hän on jonkin sortin poliisi, jonka opin tuntemaan vuosia sitten.

– Ei näiden henkilötietojen perusteella ketään voi löytää Thaimaassa, sanoo Kit katsellessaan Bunkkeriani arvioivin silmin.
– You have ok room, not now, before you have good room.
– Yes, I used to have. This is fine for me. So, are you able to help me?
– No. Sorry.
– Have a good day, Sir, vastaan.

Kit lähtee pois. Ihme parkkipirkko. Päätän viettää lomani uutta etsien, en vanhaan tukeutuen tai sitä kaivaten. Lähden kiertämään Big Mangoa. Nyt aitona turistina. Turistina olen ollut Thaimaassa viimeksi noin 15 vuotta sitten.

Kävelen paljon ja pitkään. On hieno elämys vain katsella ihmisiä ja rakennuksia – ihan tavan tavallisia rakennuksia, eikä käydä töllistelemässä varsinaisia nähtävyyksiä. Olenhan niistä nähnyt suurimman osan aiemmin. Katukuva muuttuu vähitellen omaa asuinaluettani thaimaalaisemmaksi, aidommaksi. Ei näy juurikaan falleja, jos se on autenttisuuden mittari. Saan kuulla monta kertaa entuudestaan tutut Hello Sir -tervehdykset.
– TukTuk? Taxi? Massage?

Jotkut asiat eivät muutu.

Löydän itäisestä Bangkokista pienen torin, jossa on paljon kuhinaa sunnuntaina. Asiakkaina on lähinnä paikallisia, vain lusikallinen länsimaalaisia. Kaikki ovat asioimassa pienellä budjetilla, luulen. Tämä ei ole turistirysä, vaan ehtaa kamaa.

Vaikka ruokakojut ja ostosvaunut ovat antimeineen tavallisia, suurimman vaikutuksen tekee torin perällä oleva ulkoilmaravintola, joka ei ole todellakaan tavanomainen. Drinkit ovat erikoisen näyttäviä ja palvelu kuin parhaimmalla viiden tähden klubilla. Hinta vain on minimaalista tasoa. Lukuisat ainesosat jäädytetään, poltetaan, tiristetään tai mehustetaan. Hedelmät pilkotaan ufon muotoon, vanhat klassikot tehdään täysin uudella tavalla ja kaikki valmiit juomat tarjoillaan näyttävästi. Molekyylitason osaamista ja hifistelyä piskuisella ruokatorilla! Suomessakin tällaista osaamista saisi hakea.

drinkki

– Missä sä olet oppinut kaiken tuon, kysyn baarimestarilta.
– Olin aiemmin töissä huippuhotellissa Bangkokissa, mutta kyllästyin siihen ja tulin tänne torille töihin, vastaa nuorehko mies ja on selvästi ylpeä osaamisestaan.
– En ole koskaan nähnyt tai maistanut mitään vastaavaa, sanon.
– Sitä moni turisti ja paikallinenkin hämmästelee aina joskus.

Long Island Ice Tea tarjoillaan kahdessa erillisessä shottilasissa. Juon lasini tyhjäksi, kiitän ja maksan. Päätän palata takaisin Bunkkeriini. Jalat painavat kävelystä. Tai ehkä jostain muusta.