Raatokärpäset eivät anna armoa, joten muutan majapaikkaa. Löydän myös jotain yllättävää.

Ei asumani hotelli ollut suoranaisesti huono, se vaan oli järjestelmällisesti loppuun kulunut. Niin hemmetin kulunut, että vaikka itse puunasin paikkoja kloriitilla päivittäin, eivät kärpäset ja torakat ottaneet lähteäkseen.

Lähden itse mieluummin näissä tilanteissa. Heippaan respaa ja kannan laukkuni ulos.

Löydän uuden paikan, jossa nukkua ja olla. Kutsun sitä ”bunkkeriksi”. Ei se maan alla ole, mutta aika askeettinen kyllä. En voi kutsua sitä kodiksi, annan sille siis lempinimen.

Olin jättänyt Thaimaassa asuessani joitain tavaroita säilöön. Päätän hakea ne pois ja tehdä ”Bunkkerista” hieman mukavamman lomani ajaksi. Olenhan täällä sen kaksi – kolme kuukautta. En tiedä vielä tarkalleen.

Kontista löytyy päiväpeitto, Iittalan astioita, neljä elefanttia, seitsemän hattua, kirjoja, kristallikruunu, tuoli, rahi ja vanha lakana. Verhotkin ovat.
Ja laminointikone.

Katson härveliä muutaman tovin. Olenko todellakin ostanut tällaisen laitteen Thaimaasta useita vuosia sitten? Miksi ihmeessä?

Ehkä ajattelin, että se kuuluu jokaisen expatin perusvarustukseen. Paperisilppurin, meloniraudan, nukkakuivaajan ja faksaavan monitoimitulostimen heitin sentään pois, kun muutin takaisin Suomeen.

Kuinka paljon turhaa tuleekaan ostettua hetken mielijohteesta Big C:sta jos siihen on mahdollisuus?

Mutta nyt voin siis laminoida papereita omassa bunkkerissani.

Kiinnitän verhot ja kruunun sekä tiskaan astiat. Verhoissa haisee Thaimaa. Se ei ole paha tuoksu, kotoisa jopa.

Laminointikoneen laitan kirjahyllyyn esille. Ei tämmöistä kulutusta enää koskaan.

Ja ei kun laminoimaan!

Ja ei kun laminoimaan!

Tagged with →  
Share →
%d bloggers like this: