Tämä artikkeli pohjautuu viikon aikana käytyihin keskusteluihin Luckin kanssa ja julkaistaan hänen luvallaan kertojan minä -muodossa. 

Se oli viime sunnuntaina, kun tulin sanoneeksi miehelleni, että sinulla on kyllä tosi kivoja kavereita ja kaikki ovat joka paikassa olleet hirveän ystävällisiä eikä yhtäkään tylsää hetkeä ole ollut, mutta sopisiko tulevalla viikolla tehdä niin, että elettäisiin ihan vaan kaikessa rauhassa noiden sinun vanhempiesi kanssa suomalaisten eläkeläisten arkea? Käytäisiin kaupassa niiden kanssa ja vaikka uimassa tai mitä nuo nyt arkipäivinään tekevät. Pidettäisiin semmoinen hengähdystauko tämän hektisen Suomi -loman puolivälin kunniaksi?

Yllätyksekseni Gizmo suostui mukisematta, soitti pari puhelua ja kertoi siirtäneensä mm. meidän seuraavaa Helsingin -matkaamme viikolla.

Tuli arki ja maanantai. Tuli ostosreissu ja Citymarket. Citymarketin kassalla ja sitä ennen kahviossa sain huomata, etteivät suomalaiset juurikaan käytä rahaa. Kahvi ja pullakin maksetaan tässä maassa muovikortilla. Torikojuostoksista puhumattakaan. Ja mikäli joku jostain syystä kaupan kassalla erehtyy tarjoamaan käteistä rahaa, niin sen tueksi pitää aina esittää joku muovikortti. Tätä aloin ensi töikseni selvittää tarkemmin.

Kävi ilmi muovikortteja käytettävän niin paljon osaksi siitä syystä, että vaikka Suomessa onkin edelleen pankkeja, niin rahaa niissä ei pääsääntöisesti ole! Ulkomaalaisena en voi kuin ihmetellä, että missä ne rahat sitten oikein ovat?

Talouspolitiikan perustyövälineistöä.

Talouselämän perustyövälineistöä.

Meillä Thaimaassa kun pankkilaitos on se tuki ja turva, jonne joka ainoa perhe kiikuttaa kaikki ylimääräiset säästönsä pahan päivän varalle ja sinä päivänä, kun paska iskee tuulettimeen oikein tosissaan, niin pankista voi hakea omia rahojaan pois. Suomessa se ei kuulemma ole ihan niin helppoa. Edes omalta tililtään ei voi nostaa kaikissa pankeissa rahaa ja niissä harvoissa ja valituissa, joissa omalta tililtään saa ihan oikeasti nostaa omia rahojaan pois, voi tähän ryhtyä pankkiajan puitteissa tiettyinä päivinä esimerkiksi klo 9.30 – 11.00, mikäli minulle annetut tiedot pitävät paikkansa. Myöskään valuutan vaihtaminen ei kuulemma enää suomalaispankeissa onnistu ellet ole pankin asiakas.

Mikäli näin on, niin mihin ihmeeseen niitä pankkikonttoreita enää tarvitaan? Paikallista valuuttaa tarvitseva ulkomaalainen ei ainakaan ymmärrä miksi kummassa hänen pitäisi olla esimerkiksi Osuuspankin asiakas voidakseen vaihtaa bahteja paikalliseen valuuttaan? Meillä Thaimaassa kaikkien tilinpitäjäpankkiensa konttoreista voi kuka tahansa asiakas käydä nostamassa omia rahojaan jopa viikonpäivään katsomatta. Lauantaisin ja sunnuntaisinkin löytyy avoinna olevia pankkikonttoreita isojen markettien, kuten teidän Prismat ja Citymarketit, yhteydessä. Voi tallettaa, nostaa, maksaa laskuja, vaihtaa valuuttaa jne.

Aivan oivallinen liikepaikka ainakin viikonloppuisin auki olevalle pankille?

Aivan oivallinen liikepaikka viikonloppuisin auki olevalle pankille?

Toinen tähän ”suomalaiseen korttipeliin” liittyvä piirre on sitten tämä monihinnoittelu. Olen siellä Thaimaassa monelta suomalaiselta kuullut, kuinka syvältä thaimaalainen kaksoishinnoittelu on. Ulkomaalaiselle eri hinta kuin thaimaalaiselle, vaikka myytävä tuote tai palvelu ja liikepaikkakin on tasan sama.

Jostain syystä suomalainen ei näytä huomanneen häneltä kysyttävän joka käänteessä jotain eläkeläis-, varusmies-, opiskelija-, etu-, bonus- tai muuta jäsenkorttia, jonka perusteella tarjolla olevasta tuotteesta tai palvelusta saa alennusta. Mielestäni thaimaalainen kaksihintajärjestelmä on paljon selkeämpi ja yksinkertaisempi toteuttaa, sillä meidän ei tarvitse painattaa noita kortteja.

Tämän etukortin voi yhdistää vaikka urheiluseuran jäsenkorttiin.

Tämän etukortin voi yhdistää vaikka urheiluseuran jäsenkorttiin.

Vanhuksistaan Suomi näyttää pitävän kerrassaan erinomaista huolta. En minä Thaimaassa ikinä ole nähnyt, että yksinäinen vanhus rollaattoreineen käy kaupassa aivan omin voimin ja asuu kotonaan, jossa kotiavustaja käy päivittäin katsomassa, että kaikki varmasti on kunnossa. Thaimaalainen vaihtoehto suomalaiselle vanhustenhoidolle on se, että mummi tai vaari muuttaa jonkun lapsensa perheeseen sitten kun ei enää kotona pärjää, auttaa lastenhoidossa ja taloudenpidossa sen minkä kykenee ja sen pituinen se.

Kateellisena olen seurannut aivan tämän loma-asuntomme vieressä olevan vanhusten palvelukeskus Wanha Herran päivittäistä elämänmenoa. Se on kokoontumis-, hoito-, lehdenluku-, ruokailu- ja harrastetila, jonka yhteydessä on mahdollisuus myös asua. Mitään vastaavaa ei Thaimaassa kerta kaikkiaan ole.

Wanhaa Herraa ylläpitää Lahden vanhusten asuntosäätiö.

Wanhaa Herraa ylläpitää Lahden vanhusten asuntosäätiö.

Sama näyttää pätevän muihinkin sellaisiin ihmisryhmiin, joiden kyky huolehtia itsestään on joko rajoittunut tai täysin mennyttä. Tallinnan risteilyllämme huomioni kiinnittyi neliraajahalvaantuneeseen nuoreen mieheen, joka liikuskeli pitkin laivaa sähkökäyttöisessä pyörätuolissa, jota ohjaili puhaltamalla suunsa eteen asennettuun pilliin. Puhetta vahvistamaan miehellä oli eräänlainen kurkkumikrofoni ja äänenvahvistin.

Mutta niin vaan kävi äijä Tallinnassa! Ei ikimaailmassa tapahtuisi meillä päin tuommoinen.

Yksi suomalainen erityispiirre on lisäksi kotiin kannettu lehti. Thaimaassa kun ei todellakaan kanneta aamun sanomalehteä postiluukusta eteisen lattialle kuten ainakin Kerosten perheeseen tehdään. Sitä sitten jaellaan eri osiin tyyliin A-osa, B-osa, erikoistarjoussivut sekä kiinteistökauppa -osio ja lueskellaan perheen yhteisen aamukahvirupeaman merkeissä. Aamiaisen edetessä osiot vaihtuvat kädestä käteen.

Tänä aamuna aamiaispöydässä naureskeltiin Citymarketin tarjoukselle, jossa kaupiteltiin Presidentti -kahvia todella kovalla alennuksella, mutta korkeintaan kolme pakettia yhtä asiakasta kohden. Meitä kun oli siinä aamiaisella neljä, niin tuumattiin hakea 12 pakettia saman tien.

Suomalaisiin erikoistarjouksiin sisältyy toisinaan mitä ihmeellisimpiä rajoituksia. Tätä maitokaadinta oli saatavilla vain rajoitettu erä tarjoushintaan. Joskus kyseessä on rajoitettu määrä/asiakas ja toisinaan rajoitettu aika.

Suomalaisiin erikoistarjouksiin sisältyy aina erilaisia rajoituksia. Tätä maitokaadinta oli saatavilla vain rajoitettu erä tarjoushintaan. Joskus kyseessä on rajoitettu määrä/asiakas ja toisinaan rajoitettu aika. Thaimaassa se on aina ”niin kauan kuin tavaraa riittää”.

Toinen hyvä oli housutarjous, jossa sanottiin ”Ota 3, maksa 2″. Mieheni meinasi oitis lähteä hakemaan viittä paria housuja ja sanoa kassalla, että ”tässä nämä kolme, mitkä minä otan ja tuossa ovat ne kaksi, jotka meinasin maksaa”.

Se ei kuulemma mene ihan niin.

Kaupoista löytyy vielä lisäksi näitä punahintalappuisia tuotteita, joista saa 30 % alennuksen ja joiden kanssa pitää huomioida viimeinen käyttöpäivä. Muistaakseni Kannelmäen Prismassa oli näihin liittyen vielä lisäalennus: Mikäli tuote on viimeistä käyttöpäivää edeltävänä päivänä vielä kaupan hyllyssä, niin klo 18 jälkeen alennuksen suuruus on 50 % ohjehinnasta.  On minulla näistä kotona kertomista.

P.S. Tätä ”lepoviikkoa” kestikin sitten lähes viisi täyttä vuorokautta. Tänään perjantaina klo 17.45 on kuulemma Lahden Historic Rallyn startti jossain Fellmannin puiston kulmalla ja sen jälkeen Pelicans pelaa harjoitusottelun KHL -seura Amur Habarovskia vastaan. Thaimaalainen ei kuulemma ole käynyt Suomessa mikäli ei ole näitä nähnyt ja kokenut…

Share →
%d bloggers like this: