Sangen moni luulee Phetchabun -nimistä kaupunkia Petchaburiksi tai Petchburiksi paikkakunnan länsimaisesta kirjoitusasusta riippuen. Kyseessä on kuitenkin kaksi eri paikkaa. Petchaburi on pieni paikkakunta Hua Hinistä etelään, kun taas Phetchabun on ihan kunnon kaupunki Bangkokista noin 340 kilometriä pohjois-koilliseen.

Phetchabuniin etelästä päin saavuttaessa ei voi välttyä ihailemasta provinssinsa suurimman kaupungin läheisyyteen sijoitettua yliopistoa. Komeiden puitteidensa lisäksi yliopisto on tunnettu siitä, että siellä on oma erityinen lisärakennuksensa liikuntarajoitteisille. Myös yliopiston takana sijaitseva campusalue on suunniteltu liikuntarajoitteiset huomioiden. Hyvä maamerkki Phetchabunia lähestyttäessä on myös tien oikealla puolella kököttävä suuri valkoinen norsu.

Kaiken lisäksi Petchabunin yliopistorakennus on sitä kokoluokkaa, ettei se mitenkään mahdu kokonaan kuvaan.

Kaiken lisäksi Phetchabunin yliopistorakennus on sitä kokoluokkaa, ettei se mitenkään mahdu kokonaan kuvaan.

Toinen Phetchabunille leimaa antava piirre on kaupungin aito thaimaalaisuus. Täällä ei ole ainuttakaan Family Martia, koko kaupungissa vain kaksi 7/11-myymälää eikä turistipyydyksiä juurikaan ole. Mitä nyt ne luonnon muovaamat sekä yksi kansallispuisto.

Kolmas kaupunkikuvaa hallitseva piirre on armeijan vahva läsnäolo. Thaimaan armeijan 36. sotilaspiirin päämaja on täällä ja niinpä juuri missään ei voi välttyä näkemästä sotilaspukuisia ihmisiä tai armeijan ajoneuvoja. Eivät nuo itseään millään tavalla tykö tule tekemään, mutta kun niitä nyt vaan on vähän joka paikassa.

36. sotilaspiirin päämaja kasarmialueineen on aivan kaupungin kupeessa ja sen läsnäolo tuntuu kaikkialla.

36. sotilaspiirin päämaja kasarmialueineen on aivan kaupungin kupeessa ja sen läsnäolo tuntuu kaikkialla.

Miksi Phetchabuniin?

Toimituksemme huomio kiinnittyi kaupunkiin suomalais-thaimaalaisin voimin ideoidun From zero to hero -koulutusprojektin ansiosta, josta enemmän tämän sivuston aiempien artikkelien joukossa. Projektin julkistamistilaisuus vaati työkeikkaa Phetchabuniin, joten mikäs siinä. Matka oli sen verran pitkä, että päätimme tutustua seutuun koko viikonlopun ajan ja kyllä kannatti. Vaikkei kaupungissa mitään kelluvia markkinoita tai tiikeripuistoa olekaan löytyy sieltä esimerkiksi eräänlainen tekniikkamuseo, jossa on esillä kaikkea sitä, mitä me suomalaisetkin vielä 1960- ja 70 -luvuilla pidimme aivan huipputekniikkana niin kotona kuin konttoreissakin. Henkilökohtainen suosikkini oli museon instrumenttiosasto vanhoine kunnon VOX -vahvistimineen ja aitoine läskibassoineen. Luck puolestaan muisteli lapsuuttaan leluosaston puolella.

Sentraali-Santran työvälineitä kyltin mukaan 1970 -luvulta.

Sentraali-Santran työvälineitä kyltin mukaan 1970 -luvulta.

Aivan oma lukunsa on toki Phetchabunin kana, joka oikeasti on maankuulua. Kysy keneltä tahansa thaimaalaiselta. Sitä oli kuuleman mukaan aivan pakko maistaa ja monella kaupunkilaisella oli oma vakaa mielipiteensä siitä, missä se on aidoimmillaan tai parhaimmillaan. No, jottei totuus unohtuisi, niin kana on kanaa on kanaa. Kasvattamalla saatuja makueroja ei maallikko juurikaan huomaa. Phetchabunin kanan salaisuus on sen kastikkeessa, jonka ansiosta varmaan kaarnavenekin maistuisi taivaalliselta. Todella edullinen tapa syödä hyvin!

Lisäksi alueen hintataso on jotain aivan muuta kuin mihin jossain Hua Hinissä, Bangkokissa tai Pattayalla on totuttu. Vaimon kanssa toreja kierrellessä tulin ostaneeksi uuden lompakon, vaikken mikään himoshoppailija olekaan.

Phetchabunin kanan salaisuus on kastikkeessa. Perusannos on tässä ja siihen saa valita mieleisensä lisukkeet.

Phetchabunin kanan salaisuus on kastikkeessa. Perusannos on tässä ja siihen saa valita mieleisensä lisukkeet.

Hallinto-, teollisuus- ja opiskelukaupunki

Tämän noin miljoonan asukkaan provinssin virallinen pääkaupunki on nimeltään Sadiang, mutta keskeisen sijaintinsa vuoksi Phetchabun on tehokkaasti ominut eri hallinnonalojen virastoja kaupunkiin. Tällä tavoin on osaltaan varmistettu myös sitä, ettei provinssin yliopistosta juurikaan akateemisia työttömiä valmistu. Lisäksi Phetchabunissa voi yliopiston lisäksi opiskella myös eri ammatteihin: hotelli- ja ravintola-alalle tai vaikka puusepänteollisuuteen, jos siltä tuntuu. Kaupungin huonekaluteollisuudella onkin pitkät perinteet. Etenkin pienteollisuudella. Täällä sijaitsee Thaimaan Jurva.

Huonekalut tehdään pitkälti käsityönä ja puusta, kuinkas muuten. Thaimaalainen käsityötaito on maailmankuulua, kuten eräs suomalainen laivansisustaja meille kerran totesi. (Heti perään hän tosin sanoi meidän suomalaisten voivan opettaa täkäläisille länsimaista laatuajattelua, mitä tulee esimerkiksi toimitusaikoihin…)

Massiivipuinen sohva made in Phetchabun. Oli yllättävän mukava istua.

Massiivipuinen sohva made in Phetchabun. Oli yllättävän mukava istua.

Historiaa ja nippelitietoa

Phetchabunin nimi merkitsee Wikipedian mukaan ”Täydellistä timanttia”. Se tulee kahdesta sanasta, jotka alun perin olivat sanskriitin kielisiä. Nimi juontaa juurensa seudun maaperästä, joka on paitsi hedelmällinen, niin myös erittäin rikas luonnonvaroiltaan. Seudulta löytyy esimerkiksi timanttiesiintymiä ja siellä viljellään mm. tupakkaa.

Armeijan voimakas läsnäolo seudulla puolestaan juontaa juurensa vuosien 1968 – 1982 väliseen ajanjaksoon, jolloin thaimaalaiset kommunistit perustivat kaupunkia ympäröivään vuoristoon sissileirejä, joista käsin väijyivät hallituksen joukkoja.

Seutukunnan kuuluisuudet puolestaan ovat järjestään joko thai -nyrkkeilijöitä tai jalkapalloilijoita.

Tässä on Phetchabunin provinssi Thaimaan kartalla. Naapuriprovinsseja ovat esim. Khon khaen ja Lopburi.

Tässä on Phetchabunin provinssi Thaimaan kartalla. Naapuriprovinsseja ovat esim. Khon khaen ja Lopburi.

Share →
%d bloggers like this: