Yllätys oli melkoinen, kun edes postia ei ulkomaille saa nykyään lähetettyä ilman passia.

Olimme vaimon kanssa torstaina 12.1. postissa lähettämässä lehtiä Korialla asuvalle kaverillemme, kun tiskin takana istuva muija yllättäen kysyi minulta passia. Ihmettelin asiaa tovin ja kysyin sitten, että mihin ihmeeseen tässä nyt passia tarvitaan.

– Kaikkia ulkomaisia kirjelähetyksiä varten täytyy esittää passi, kuului vastaus.

– Mutta eihän tämä ole mikään kirje, penäsin. Katso nyt. Pari lehteä lähdössä Suomeen yhdelle kaverille. Kuorikin on vielä auki, kun nämä on painotuotteita.

– Siitä huolimatta. Passi pitää olla, kuului järkkymätön vastaus.

– En minä sitä mukanani kanniskele, kun minulla on thaimaalainen ajokortti henkilöllisyyden todistamista varten. Käykö se?

– Ei.

– No helvetti. Entäs sitten tuo vaimo? Pitääkö silläkin olla passi, jos se lähettää tämän?

– Ei tietenkään. Hänhän on thaimaalainen.

– Ja harvalla thaikulla edes on passia, pääsin kuittaamaan. Eli toisin sanoen tasan sama kirje tulee lähetettyä ilman passia tasan samaan paikkaan, mikäli lähettäjä on thaimaalainen, varmistin vielä.

– Juuri näin, sanoi tyttö tiskin toiselta puolelta ilmeenkään värähtämättä.

Vaimo sitten otti sen kuoren käteensä ja ojensi sen korkeimman omakätisesti postivirkailijalle, joka punnitsi kirjeen ja kysyi haluaako eukkoni kirjata sen. Luck kysyi minulta, että kirjataanko me tuo lähetys ja minä siihen, että ei me nyt paria lehteä viitsitä kirjata. Kaikki tämä sen postivirkailijan silmien edessä.

– Ei sitä kirjata, hän totesi postitytölle.

Likka liimasi postimerkit ja “Air Mail” -leiman kirjekuoreen ja totesi tarvitsevansa 200 bahtia lähetysoperaatiomme loppuunsuorittamiseen, jolloin minä kaivoin kuvettani, annoin Luckille 200 bahtia jonka hän jatkoi tiskin taakse ja lähetyksemme oli valmis. Ilman passia!

Sotilashallintoneuvostoliiton päätöksellä tätä tarvitaan nykyään vähän kaikkialla.

Sotilashallintoneuvostoliiton päätöksellä tätä tarvitaan nykyään vähän kaikkialla.

Sitten oli vuorossa pan(ii)kki. Siam Commercial Bankissa sama juttu. Yritin uusia Freedomeani vuodeksi lähettämällä F -Securelle 49,90 euroa Deutsche Bankiin ja sain jälleen kuulla tarvitsevani passia kyseisen maksun suorittamiseen.

– Ei minulla sellaista ole mukanani, vastasin, mutta ajokortti on.

– Pitää olla passi, kuului jälleen kerran järkähtämätön vastaus.

Tällä kertaa vaimo odotteli autossa pankin edessä, joten se kortti jäi nyt pelaamatta.

– Entäs Bangkok Bank, kysyin. Minulla on tili sielläkin.

– Bangkok Bankin käytännöistä meillä ei ole tietoa, mutta täällä pitää olla passi ulkomaisia maksuja varten.

Ei siinä muu auttanut, kuin hiipiä maksamaton lasku mukanani autoon ja sanoa vaimolle, että lähdetäänpäs tästä sitten vähän joustavampaan pankkiin.

Bangkok Bankissa saimme todeta, ettei se meininki miksikään muutu, vaikka sana “pankki” vähän erivärisessä kyltissä tuossa ulko-oven yläpuolella lukeekin.

– Onhan sinulla passi mukana, kysyi tuttu pankkivirkailija, jonka kanssa olen asioinut vähintään viikottain siitä asti kun se koko konttori Jomtienin soi viitosen päähän perustettiin.

– No ei takuulla ole, vastasin. Ajokortti sinulle on ennenkin kelvannut enkä minä sitä paitsi enää pariin vuoteen ole tarvinnut sitäkään, kun sinä tunnet minut!

– Mutta tämä on ulkomainen maksu. Sitä varten pitää nykyään olla passi.

– Onhan teillä kopio minun passistani, keksin. Se otettiin silloin, kun avasin yritystiliä täällä joskus kahdeksan vuotta sitten. Sen täytyy olla teillä tallessa jossain.

– Valitettavasti säännöt määräävät, että täytyy olla sen päivän kopio, jonka me tämän maksutapahtuman yhteydessä lähetämme Bangkokiin.

– No entä jos tämä vieressä seisova thaimaalainen vaimoni, jonka sinäkin hyvin tunnet, maksaisi tämän maksun käteisellä? Mitä hänellä pitäisi olla? Passiko?

– Eihän toki, sillä hän on thaimaalainen. Henkilöllisyystodistus riittää.

Niin tuli sitten sekin maksu hoidettua ja taas meni tasan sama maksu tasan samaan paikkaan ja ilman passia. Tällä menolla Thaimaan sotilashallintoneuvostoliitto on hyvää vauhtia tekemässä itsestään täysiä pellejä.

Kyllähän totuus nyt kuitenkin on se, ettei tämä maa ikinä riisiä viljelemällä vaurastu, vaan ulkomainen raha, niin turistien kuin yrittäjien kuin kansainvälisten suuryritystenkin investoimalla tänne tuoma, on tämän maan kasvulle ja kehitykselle ensisijaisen tärkeä asia. Miksi ihmeessä juuri näiden toimintaa pitää vaikeuttaa?