Kattovalaisimeni kahdeksasta lampusta vain yksi oli enää toiminnassa. Pimeyden lapsi ei valoa kaipaa, sanotaan, mutta itse ajattelin hankkia uudet lamput: Näkee sentään minne sitä syleksii kattoon maatessaan sohvalla – tai ehkä ihan käytännöllisyyden vuoksi, jotta voi tehdä töitä.

Valitettavasti näitä vanhanaikaisia kynttilän muotoisia hehkulamppuja saa vain harvasta paikasta. Kaikissa kaupoissa myydään nykyisin vain rumia energiansäästölamppuja, jotka eivät kattokruunussa kovin hyvältä näytä – eivätkä välttämättä edes toimi.

Menin sitten yleisesti luotettavana pidettyyn Emporium -kauppakeskukseen Bangkokissa, josta löysinkin pian aika hemmetin prameita valaisimia myyvän kaupan. Ajattelin, että tuolta varmaan saa lamppuja myös kristallikruunuihin.

Ja saihan niitä. -Kyllä, toki.

Näytin minkälaisen mallin ja mitä Wattia ja ampeeria lamppujen pitää olla.

– Ja ”kahdeksan kappaletta, kiitos”.

Hinta kuulemma 200 bahtia per lamppu ja oman laskuoppini mukaan 1.600 bahtia yhteensä.

– Ok!

Annoin myyjälle 2.000 bahtia ja jäin odottamaan vaihtorahaa. Tämä tuijotti hölmistyneenä takaisin ja hetken aikaa jo mietin, että olin ehkä sekoittanut thai -kielen 200 ja 2.000 bahtia keskenään. Eli koko könttä olisikin 2.000 bahtia.

Onneksi älysin pyytää kuitin tästä kaupankäynnistä. Myyjätär kirjoitti hieman nolostuneena käsin kuitin, jonka loppusummaksi tuli vain 400 bahtia! Sain siis 1.600 ”ylimääräistä” bahtiani takaisin.

Summa summarum: Älä luota täällä Thaikuissa edes paremman keskiluokan kauppakeskuksiin. Kyllä hyväuskoista höynäytetään – maasta riippumatta.

PS: Pyydä se kuitti – aina.

Share →
%d bloggers like this: