Hua Hinin seudun suomalaisyhdistyksen puitteissa toimii kaikennäköistä jos ei nyt sentään hiihtäjää, niin ainakin kulkijaa. Pyöräilyporukkakin niillä on.
Ruotsin puolella aktiivivuosinaan opettajana elämäntyönsä tehnyt Kari Jokinen jäi eläkkeelle 65 -vuotiaana. Eläkepäivistä noin puolet kuluu Hua Hinissä ja se toinen puolikas Ruotsin Motalassa. Pyöräilyharrastus elää ja voi hyvin myös Ruotsissa. Tänä päivänä kaikkea muuta kuin 70 -vuotiaalta näyttävän miehen elämään on aina kuulunut urheilu. Jääkiekkoa, pyöräilyä, uintia jne. Mahtijärvi Vätternin ympäri fillari menee taukoineen noin 13 tunnissa. Siinä sitä on tavoitetta vaikka 30 vuotta nuoremmillekin.
Yhteinen harrastus vaimon kanssa
Jokinen kertoo lähteneensä suomalaisyhdistyksen toimintaan mukaan tutustuttuaan tuossa artikkelikuvassa näkyvään seuran puheenjohtajaan, joka on myös fillaristeja. Tämän havainnon jälkeen oli luonnollista perustaa yhdistyksen puitteissa pyöräilyjaosto. Nyt on suunnitteilla toisenkin fillariporukan perustaminen.
– Tavoitteena on alentaa kynnystä liitttyä mukaan meidän porukoihin, Jokinen kertoo. Ollaan huomattu ainakin joidenkin ihmisten ajattelevan, etteivät kehtaa lähteä “ammattilaisten” matkaan polkemaan mitään 40 – 50 kilometrin reissuja, joten se toinen porukka koostuisi sitten niistä, jotka tekevät ehkä 10 kilometrin parin tunnin retkiä tässä lähiympäristössä.
Leena ja Kari Jokinen tulivat haastatteluun polkupyörillä, kuinkas muuten.
Liikenne on joukkueurheilua
– Porukalla kun liikutaan, niin siinä oppii myös täkäläistä liikennekäyttäytymistä, joka on aivan ensiarvoisen tärkeä taito täällä Thaimaassa. Lisäksi porukalla liikkuminen on huomatuksi tulemisen kannalta äärettömän paljon parempi vaihtoehto kuin yksinään pyöräileminen, fillari kun ei juurikaan ääntä pidä. Ja mikäli käy niin, että rengas puhkeaa, niin aina on jollakin porukassa paikkuuvälineet matkassa.
Jokinen kertoo kokeneen pyöräilijän tietävän tarkkaan, mitä otetaan mukaan, kun pyöräretkelle lähdetään.
– Varustus voi olla hyvinkin erilainen, kun lähdetään 200 kilometrin ja yhden yön mittaiselle matkalle tai eiliselle 42 kilometrin pyrähdykselle. Kelejä ja haavereita varten on osattava varautua. Esimerkiksi kypäräpakko on meidän reissuilla ehdoton. Eikä pidä yhtään väheksyä myöskään kollektiivisen tietämyksen merkitystä, kun yhdessä liikutaan. On käynyt niinkin eräällä retkellä, että joku porukasta on ehdottanut reitinmuutosta kun juuri tuon tien varrella on vihaisia koiria, joilla on taipumusta tulla puremaan pyöräilijöitä. Ei yksinään kulkeva tiedä tällaisia asioita.
On the road again.
Hua Hiniin aivan sattumalta
Jokiset muistelevat ensimmäistä matkaansa Hua Hiniin.
– Tuumattiin, että johonkin reissuun voisi lähteä ja sitten piti valita pohjoisen, etelän, idän ja lännen väliltä ja valittiin etelä. Siinä etelänmatkoja silmäillessä katse osui Hua Hiniin ja niin me päädyttiin tänne ensimmäisen kerran. Yhdeltä ruotsalaiselta välittäjältä löydettiin sitten pidemmälle vuokralle asunto mieleiseltä paikalta ja saman miehen kanssa ollaan asioitu siitä pitäen. Sellaisen neuvon haluan kaikille tänne aikoville antaa, että netin kautta ei kannata varata mitään, vaan tulla ensin vaikka pakettimatkalaisena kunnon hotelliin ja sieltä käsin sitten käydä katselemassa mieleisiä asuntoja ja etenkin niiden ympäristöjä, Jokiset lopettelevat.
– Itsellämme on nyt semmoinen 100 neliön talo siistillä alueella eikä vuokrakaan päätä huimaa. Netin kautta voi nähdä prameasti varusteltuja loisteliaita huoneita mutta ei sitä, mitä sen asunnon ympärillä on tai mille siellä haisee.
Yhdessä toteamme, että Thaimaassa on täysin mahdollista viimeisen päälle rakennetun talon ja sen ympärillä hyvin hoidetun ja taidokkaasti laitetun puutarhan naapurissa olla vaikka kaatopaikka tai muu rytöläjä. Onhan noita nähty.
You must be logged in to post a comment.