Luckia viedään! Heti Eestin -reissun jälkeen tuli toimitettavaksi 20 litran mustikkatilaus ja sitten matka ei kun jatkuu…
Tallinnan -matkasta väsyneinä nukuimme yön Tarjan ja Mörkön sohvalla Kannelmäessä suorastaan taivaallisesti ja sieltä suuntasimme sunnuntaina tavanomaisten aamutohinoiden jälkeen jälleen kohti Sipoota, jonka mustikointimahdollisuudet olivat mitä parhainta kasvualustaa saatujen mustikkatilausten toimittamista silmälläpitäen.
Sipoo revisited
Jostain syystä me emme tunnu pääsevän Tarjan äidin talolle käymättä Nikkilän kylän K -marketin kautta. Tällä kertaa mukaan tarttui ainakin viikonvaihteen Ilta-Sanomat, grillimakkaraa ja jotain muutakin mukavaa. Työnjakomme tulisi olemaan sellainen, että samaan aikaan kun Luck kerää mustikoita, hoitaa Tarja talon juoksevia asioita, koska äitinsä oli Tarjan velipoika Tagen kanssa mattopyykillä, ja Mika ja Gizmo hoitavat tämän tuikitärkeän grillimakkara, Ilta-Sanoma- ja formulapuolen.
Sipoossa kaikki meni kerrassaan mainiosti. Tarjan äiti ja Tagekin ehtivät katsomaan formuloita, jossa kisassa Kimi kaikkien riemuksi ajoi kuin vanhoina hyvinä aikoina ja nousi lähtöruudusta 14 sijalle kuusi.
Luck ehti isoimmat marjat valikoiden kerätä 18 litraa mustikoita samassa ajassa, kun muu porukka katsoi formulat ja grillasi makkarat. Toki myös mustikkakuningatar ehti makkaralle ja kun Tarja vielä alkoi auttaa marjojen puhdistamisessa, olisi tinka tullut äkkiä täyteen, mutta kun piti ennen lähtöä ehtiä vielä mustikkajäätelöt syödä ja sen jälkeen Keravan rautatieasemalle klo 18.57 lähtevään Lahden -junaan.
– Ihminen, elä sinä hermostu, lohduttelin Luckia, jota harmitti tilauksen jääminen kaksi litraa vajaaksi. Kerätään loput vaikka Ollin mökillä. Minä autan, lupasin hövelisti tietoisena siitä, ettei mustikkakuningatar ikimaailmassa tämmöisen räppäkäpälän apua tarvitse parin mustikkalitran takia.
Keravan rautatieasemalla pääsimme opiskelemaan lipunmyyntiautomaatin toimintaa. Luck ei voinut lakata ihmettelemästä sitä, ettei automaattia näemmä oltu kiinnitetty sen kummemmin mihinkään.
– Thaimaassa tuo kestäisi suljetun rautatieaseman kupeessa korkeintaan kaksi päivää, kunnes joku narkkari keksisi siellä voivan olla rahaa ja veisi koko koneen mennessään myöhempiä purkutoimenpiteitä varten, kuului kommentti.
Me sen sijaan toimimme lähes täysin päinvastoin, sillä tottumattomana lipunmyyntiautomaatin käyttäjänä jätin siinä pikku kiireessä sen aiemmin ostamani Ilta-Sanomat siihen lippuautomaatin päälle, vaikka Piilosana oli vielä ratkomatta ja 500 euron palkintoristikkokin täyttämättä. No, ehkä joku muu sai siitä mukavaa matkalukemista.
Sipoosta Lahden kautta Vuolenkoskelle
– Jotenkin tuntuu siltä, että nyt mennään jo toista kierrosta, totesi Luck kun maanantaina jatkoimme Lahdesta tuttua reittiä pitkin kohti Iitin Vuolenkosken kylää.
Yllätys olikin melkoinen, kun Knaappiloiden maille johtavan Herrojen tien sijasta käännyimmekin vasta Vuolenkosken koulun jälkeen Vehkojan tielle, jota pitkin ajelimme kaikessa rauhassa kohti vanhan kaverini Olli Aallon kesämökkiä.
Ollin mökki ei itse asiassa ole mikään mökki, vaan pikemminkin pieni metsätila vuotuisine metsänhoitosuunnitelmineen ja asiaan kuuluvine tykötarpeineen. Perinteisen maatilan varustuksen lisäksi paikan pihapiiristä löytyvät myös metsätilan tarvikkeet mönkijöineen jne. Ulkovessa oli ensikertalaiselle mitä oudoin ja uskomattomin kokemus.
– Oikeesti? Tuollako minunkin pitäisi asioida?
Kerroin Luckille puuceen olevan peruja samoilta ajoilta, jolloin Thaimaassa vielä suosittiin maakuoppia eli toisin sanoen kyseessä olevan hyvinkin edistyksellisen keksinnön eräisiin muihin kulttuureihin verrattuna, mutta siitä huolimatta mukavuuslaitoksen käyttöönotto vaati hetken sulattelua ennen kuin pakottava tarve vaati tarttumaan toimeen.
Olli esitteli mielellään tilansa pihapiiriä ja kertoi vinkeitä juttuja sen historiasta: Esitteli piikojen aitat ja kertoi, kuinka renkipojat aikoinaan tikkaita pitkin nohevina pyrkivät ylisille yöjalkaan, näytti tilan isomman saunan, jonka lämmittämisen sivutuotteena saatiin myös saunan takkahuone makuutiloineen lämpimäksi jne. Muutama halkoliiterin yhteydessä toimineen verstaan työkalu herätti Luckissa lähes yhtä suurta ihmetystä kuin puuceekin.
– Mihin tuollaista on tarvittu?
Mitähän olisivat Ollin mökin alkuperäisrakentajat sanoneet, jos olisivat kuulleet mökistä noin 150 vuoden kuluttua löytyvän satelliittitelevision ja langattoman internetin? Olisi voinut olla vähän enemmän selittämistä kuin konsanaan thaimaalaiselle puuceen toiminnasta.
Vesijärvelle kalastamaan
Serkkuni Vesa Keronen on puhdetöinään rakennellut jotain, mikä ei oikeastaan ole vene mutta ei kyllä mökkikään. Ehkä on helpompi aloittaa siitä, mitä siellä on.
Siellä on sauna. Sitten siellä on kalavehkeitä. Ja grilli. Jonkinlainen tupakin siitä löytyy ja uimataso, sillä koko rakennelma kelluu ponttonien varassa ja risteilee pitkin Vesijärveä tilausten mukaan.
Alus on kaikkein parhaimmillaan silloin kun ei ainakaan kovin voimakkaasti tuule ja uistelunopeuksissa. Edellämainitun varustuksen lisäksi sisätiloista löytyy myös täydellisesti varusteltu keittotila jääkaappeineen, uuneineen jne. Kapyysi sijaitsee tuosta ylläolevasta kuvasta katsottuna sisätilojen vasemmassa etunurkassa. Ohjaamo on oikealla, sauna takavasemmalla ja kulku takakannelle/uimatasolle käy takaoikealta tai kumpaakin ulkosivustaa pitkin.
Aluksessa voi myös yöpyä, mutta siitä on sovittava erikseen varausta tehdessä. Paatista ja sen isännästä löytyy lisätietoja nettiosoitteessa www.kalastuslautta.fi
“Virkansa puolesta” eräoppaan koulutuksen hankkinut Vesa kuuluu myös porukkaan, joka on ottanut elämäntehtäväkseen Vesijärven säilyttämisen mahdollisimman puhtaana. Kuvioon kuuluu järven hapettaminen, jatkuva taistelu sinilevää vastaan jne.
Vuosikausia Vesijärven tilannetta, ensin sen saastumista 70 -luvulla sekä 80 -luvulla alkaneita puhdistustoimenpiteitä etäseuranneena uskon järven tänään olevan paremmassa kunnossa kuin vuosikymmeniin.
Itse kalastustuloksista puhuttaessa maininnan ansaitsee korkeintaan se pois heitetty ahvensintti, joka jostain kumman syystä uskaltautui käymään kiinni lähes itseään isompaan uistimeen, mutta muuten päivä oli kaunis ja lämmin (mikä varmasti osaltaan vaikutti saaliin olemattomuuteen), kahvi hyvää ja yhdessäolo sukulaisten kesken vaihteeksi ihan tervetullutta vaihtelua.
Autonpesua ja informointikeikkaa Lahden seudulla
Torstaina oli vuorossa meitä uskollisesti jo kuukauden ajan palvelleen farmari -Volvon pesu. Ajattelimme, että jos vanha isäni kerran suosiollisesti antaa meidän käyttää autoaan milloin emme junalla jonnekin pääse, niin vähintä mitä me puolestamme voimme tehdä, on tankata ja pestä sitä autoa aina välillä.
Ennen töihin ryhtymistä kaivoin auton perästä lumiharja-jääskrapayhdistelmän ja kysyin Luckilta osaako hän arvata sellaisen laitteen käyttötarkoitusta.
– Mikä tuo on, kuului vastaus.
Kerrottuani ja havainnollistettuani ensin lumiharjan ja sitten jääskrapan käyttöä vapaasti omin sanoin, sain vastaukseksi jälleen yhden epäuskoisen tuijotuksen.
– Nyt kyllä kusetat aivan varmasti! Ei tuollaisia ole!
Vasta näytettyäni parin kesämökeiltään kotiutuneen naapureiden autosta löytyneet vastaavat eväät ja esiteltyäni niin meidän kuin muutaman muunkin autotalleissa lojuneita talvirenkaita sain ensikertalaisen uskomaan, että Suomen talveen ihan oikeasti pitää ja kannattaa varustautua kaikilla rintamilla.
– Ehkä minä sitten joskus myöhemmin esittelen lohko- ja sisätilanlämmittimien toimintaa, ehdotin.
– Niin on varmaan meille molemmille parasta, kuului lakoninen vastaus.
Perjantaina soitti sitten Raikaan Jari, joka omistaa asunnon Siam Oriental Twinsissä Pattayalla ja on näin ollen meidän sikäläinen naapurimme. Jarilla oli asiaa. Mies kun ei ollut muutamaan vuoteen käynyt Pattayalla ja oli kiistatta tullut aika miettiä, mitä tehdä sen asunnon sekä Pattayalla aikoinaan ostetun Honda PCX -moottoripyörän kanssa. Myydäkö pois vai vuokratako? Näistä asioista Jari halusi Pattayan -naapuriensa kanssa jutella, sillä arveli meillä olevan tarkimmat tiedot alueen sekä nyky- että kehitysnäkymistä.
Perillä Jarin ja Tarjan talolla saimme huomata pariskunnan muuttaneen ja hankkineen uuden kissan. Isännän keräilyharrastuksiin aina kuuluneet amerikkalaiset autot olivat tällä kertaa Chevrolet -merkkisiä poikkeuksena ainoastaan Laune Baarin omistavan Tarjan käyttämä farmari-Mersu.
– Käy se Tarja joskus tuolla Vanillakin töissä. Esimerkiksi eilen, kun minä pesin ja vahasin tuon mersun, Jari selvitti autojensa välistä työnjakoa.
Takaterassinsa vastapainoksi Jari oli nikkaroinut vielä talon etupuolelle lisäsiiven, josta löytyi talvikäyttöön tarkoitettu sisäsauna suihkuhuoneineen. Kesäisin käytössä on haloilla lämpiävä ulkosauna.
Kun paikat oli katseltu alkoi meillä muilla tutustuminen erään Pattayalla sijaitsevan asunnon papereihin, mutta mustikkakuningatar sen sijaan keräsi ensin tuopillisen mustia viinimarjoja pihan puskista ja poistui sen jälkeen tyhjän muovikassin kanssa metsään, josta palasi noin tuntia myöhemmin mukanaan täysi kassillinen jotain, josta kuulemma tulee mitä mainioin sienikastike.
– Näitä on täällä paljon, kuului innostunut kommentti.
Laune Baarin nimi ei muuten tee itse paikalle oikeutta, sillä tänä päivänä se on siisti ravintola, jossa myös ohjelmapuolesta on huolehdittu kiitettävällä tavalla. Näissä merkeissä tulinkin ehdottaneeksi viideksi töihin suuntaavalle emännälle einehtimön nimen muuttamista esimerkiksi Launeen lähteeksi, mutta sain kuulla paikan jo 30 vuoden ajan tulleen tunnetuksi nimenomaan Launeen Baarina, joten sellaisena se sai myös pysyä ainakin vielä nykyisen omistajan ajan.
Ja kun kerran Hollolan puolelle oltiin horjahdettu, niin viikonlopun mittaan on meininki käydä tutkimassa naapurikylää vähän tarkemminkin kun siellä kerran on nämä keskiaikaiset teemapäivätkin menossa. Ja onhan siellä se kartanokin ja Messilän alue ja vaikka mitä muuta. Siitä enemmän ensi viikon tarinoiden yhteydessä.
You must be logged in to post a comment.