Luckin toinenkin viikko Suomessa oli täynnä yllätyksiä ja uusia elämyksiä ja löysipä hän itsestään aivan uuden puolenkin.

Se viikko alkoi Kalkkisten kylämarkkinoilla. Luck on jo pääkirjoituksessaan ylistänyt paikan maasta taivaaseen, mutta kerrottakoon vielä, että Tepi Knaappilasta sekä hänen vaimostaan Marita Tikkanen – Knaappilasta saimme erinomaiset oppaat niin Kalkkisiin kuin myöhemmin koittaneille Vuolenkosken markkinoillekin.

Kalkkisten kylämarkkinoilla myytiin antiikkia, tilaviinejä, leluja, paikallisia herkkuja ja käsitöitä.

Kalkkisten kylämarkkinoilla myytiin antiikkia, tilaviinejä, leluja, paikallisia herkkuja ja käsitöitä.

Päivä alkoi heinäkuulle uskolliseen tyyliin pienellä tihkusateella, mutta parkkipaikalta markkinapaikalle päästessä oli pilvipoutaa ja vain puoli tuntia myöhemmin tuli jo aurinkokin esiin. Kalkkisissa viettää kesäänsä myös takavuosina ainakin Buffaro Sabresin ja Calgary Flamesin riveissä kiekkoillut Kari Eloranta, jonka kesäkuulumisia pääsimme kuuntelemaan, kun miestä markkinalavalla haastateltiin. Kun kerroimme Luckille, ettei tämä lahtelaislähtöinen Leksandin kautta NHL:än siirtynyt ammattikiekkoilija ole ikinä voittanut jääkiekon Suomen mestaruutta, mutta jalkapallomestaruuksia miehellä kyllä Kuusysin ajoilta on, niin se oli thaimaalaisen mielestä jotenkin niin tyypillistä suomalaisuutta kuin vain olla ja osaa.

Lapsuuden sankari. Kari Eloranta, eli lahtelaisittain "Piri" haastateltavana Kalkkisten markkinalavalla.

Lapsuuden sankari. Kari Eloranta (vas.), eli lahtelaisittain “Piri” haastateltavana Kalkkisten markkinalavalla.

Ja kuten kaikkialla muuallakin, myös Kalkkisissa tuli luonnollisesti vastaan Pattayalla talvehtivia suomalaisia, joiden kanssa tällä kertaa hoideltiin pikaisesti asuntoasioita ensi talvea varten. Tämäkin oli Luckin mielestä tyypillisen suomalaista touhua – jos Pattayalta pitää asuntoa ensi talveksi järjestellä, niin Suomeenhan se asia pitää tulla hoitamaan!

Yhtä kaikki, ennen tilaviinimaistajaisia ja päivän pullakahveja oli vielä tilaisuus kokeilla luomushamppoita ja -saippuaa tilaviiniravintolan edustalle pystytetyn myyntipöydän luona.

Tepi, Luck ja Marita luomutuotteiden äärellä.

Tepi, Luck ja Marita luomutuotteiden äärellä.

Paluu Vääksyyn

Ja tapahtui niinä päivinä, että vanhemmille tuli ajankohtaiseksi uuden television hankinta, joten ei kun Vääksyn Konekulmaan, joka aiemminkin on Rautellinkadulle kaikennäköistä kodintekniikkaa toimittanut. Konekulman ehdoton valtti näissä asioissa on sen vanhan soittokaverini poika Henkka, joka matkasta huolimatta käy asentamassa Lahteen koneen kuin koneen ja vie kaiken tarpeettoman rojun mennessään pois uusiokäyttöä varten. Lisäksi ainakin tässä tapauksessa kaikkiin Konekulman myymiin ja asentamiin laitteisiin liittyy jatkuva puhelintuki.

Luck ehti TV -kauppojen ohella myös katselemaan sulutusta Vääksyn kanavalla, tutkimaan vanhassa Vesijärven ja Päijänteen välisessä joessa uiskentelevia kaloja ja ehtipä tuo vielä Kanavaniemen muistomerkillekin.

Luck ehti TV -kauppojen ohella myös katselemaan sulutusta Vääksyn kanavalla, tutkimaan vanhassa Vesijärven ja Päijänteen välisessä joessa uiskentelevia kaloja ja ehtipä tuo vielä Kanavaniemen muistomerkillekin.

Tällä kertaa valinta osui lähinnä koneen nettivalmiuksien ja luonnollisesti hyvän kuvalaadun ansiosta 49 -tuumaiseen Sonyyn, joka asennetaan paikoilleen tänään maanantaina 18.7.

Sitten luotiin hirviö – we have created a monster over here!

Keskiviikkona Tepi ja Marita ilmoittivat, että nyt olisi tilaisuus kokeilla mustikanpoimintaa ennen Vuolenkosken kylämarkkinoita ja siinä kahden aikaan iltapäivällä me sitten lähdimme Tepin Peugeotilla kohti Iitin Vuolenkoskea, jossa Knaappilan suvulla näkyy olevan maita huomattavasti enemmän kuin mitä yksikään lääkäri määrää. Luck aseistettiin mustikanpoimintakauhalla ja Maritan kanssa yhteisellä ämpärillä ja sitten alkoikin sellainen säntäily mustikka-apajalta toiselle, ettei ennen ole nähtykään. Tätä tultiin kyllä sitten myöhemminkin näkemään jopa siinä mittakaavassa, että jossain vaiheessa Luck päätti siirtyä ammattilaiseksi, mutta siitä myöhemmin lisää.

Tämähän on helppoa, kun oikeat konheet, tuumi Luck.

Tämähän on helppoa, kun on oikeat konheet, tuumi Luck.

Työnjako oli sellainen, että Tepi näytti meille kaikki parhaat mustikkapaikat, Marita ja Luck keräsivät mustikoita ja Gizmo putsaili ämpäriin tuoduista mustikoista lehdet ja raa’at puolukat pois. Lopulta Tepikin alkoi poimia mustikoita käsipelillä, kun ei poimintakauhoja enää ollut.

Urakan lopputuloksena Luck toi Rautellinkadulle ehkä noin 5 – 6 litraa mustikoita ja Knaappilat veivät kotiin jotain kolmisen litraa. Se tosin johtui siitä, että Marita antoi Luckin kanssa yhdessä keräämänsä mustikat Luckille kotiin vietäviksi.

Mustikka-apajilla Marita ja Luck.

Mustikka-apajilla Marita ja Luck.

Poiminnan edettessä kerroimme Luckille, että kuka tahansa saa Suomessa mennä melkein mihin metsään tahansa keräämään metsämansikoita, mustikoita, puolukoita, karpaloita ja sieniä niin paljon kuin selkä kestää ja ämpäri vetää ilman, että kukaan tulee kieltämään sillä homma kuuluu ns. jokamiehenoikeuksien piiriin. Retkueemme thaimaalainen osapuoli ei ollut uskoa korviaan, kun kerroimme vielä, että suomalaisten täytyy tuottaa marjanpoimijoita Ukrainasta, Thaimaasta ja Venäjältä samaan aikaan, kun maassa on 200.000 työtöntä, sillä suomalaisille maksetaan siitäkin, etteivät tee mitään. Kotisohvalla tienaa yhtä lailla.

Epäusko vaihtui suoranaiseksi tyrmistykseksi, kun kerroimme noin puolen maamme marja- ja sienisadosta mätänevän metsiin pelkästään siksi, ettei niitä saada poimittua talteen samaan aikaan kun ne suomalaiset, joita ei marja- tai sienimetsään saa kirveelläkään valittavat lehtien palstoilla kuinka ulkomaalaiset vievät HEIDÄN marjasatonsa metsistä. Luck ei sitä mitenkään suoraan sanonut, mutta ilmeestä näki, että olipahan taas erittäin suomalaisen oloinen homma. Paluumatkalla kävimme rauhoittumassa paikallisessa lampolassa ja sen jälkeen vanhan Lahti – Heinola tien varteen pystytetyssä tienvarsikahvilassa.

Lampaiden katselu on yllättävän rauhoittavaa puuhaa.

Lampaiden katselu on yllättävän rauhoittavaa puuhaa.

Rauhoittuminen jatkui tienvarsikuppilassa.

Järkyttävistä uutisista toipuminen jatkui tienvarsikuppilassa.

Itse Vuolenkosken markkinoista ei paljoa kerrottavaa jäänyt. Riittää, kun toteamme Vuolenkosken tulleen äskettäin valituksi vuoden kyläksi ja että itse markkinoilta retkueemme mukaan tarttui saaristolaislimppu, nippu porkkanoita ja jokunen nauris. Päämielenkiinto siirtyi yllättävän nopeasti alueen kehityssuunnitelmiin ja uudisrakentamiseen sekä myytäviin tontteihin. Vuolenkoski on lähes Kalkkisten veroinen maailman paras kylä.

Vuolenkosken markkinoilta löytynyt vanha Chevrolet kiinnosti myös.

Vuolenkosken markkinoilta löytynyt vanha Chevrolet kiinnosti myös.

Korialle ja Kouvolaan

Luck ei koskaan ollut matkustanut junalla, mikäli Bangkokin Sky Trainia ei lasketa, joten kun torstaina oli juttukeikkaa Kouvolaan, niin junaliput Korialle olivat ainoa varteenotettava vaihtoehto. Korialle siksi, että siellä asustaa monen Pattayansuomalaisenkin tuntema Marko Häkkinen thaimaalaisen vaimonsa Puin kanssa ja Markon omakotitalo suurine terasseineen ja mahtavine saunoineen on täysin perusteltavin syin ihan ihmisasumukseksi luokiteltavissa. Marko tapasi aikoinaan Puin noin kaksi ja puoli vuotta sitten ja häitä vietettiin Thaimaassa viime marraskuussa. Suomessa mentiin toki naimisiin jo sitä ennen ja Pui onkin asunut Korialla viime talven yli. Työpaikka löytyy kouvolalaisesta muotiliikkeestä.

Kyllähän me tiedettiin, että se on nyt menoa, kun Marko Puin tapasi.

Kyllähän me tiedettiin, että se on nyt menoa, kun Marko Puin tapasi.

Se Kouvolan juttukeikka käsitteli nimenomaan juuri Puin muuttoa Suomeen ja elämisen kuviota Suomessa, mutta siitä enemmän viimeistään Pattayan Suomalaisen lokakuun numerossa. Ja julkaistaan se näilläkin sivuilla vielä ennen joulua.

Korialla oli perjantai-iltana alkamassa Pioneerirock -niminen tapahtuma, joten isäntä itse oli ottanut torstain ja perjantaiaamun vapaata ennen viikonlopun massiivista työurakkaansa, joka oli alkava perjantaina kello 19.00. Tämä oli meille onneksi, sillä näin järjestyi Häkälle aikaa saunoskella ja kyllähän me siellä Kuja-kollin Happy Hourissakin käytiin, kun Markon veli Ismo suostui meille kuskiksi.

Ismo on muuten siitä harvinainen herrasmies, että hänellä on kahden muun helsinkiläismiehen kanssa yhteinen kimppa-auto, jota oikein kukaan ei tunnu käyttävän, mutta joka kumminkin on hankittu ikään kuin varmuuden vuoksi. Luckin mielestä jotenkin tyypillinen suomalainen kuvio tämäkin.

Iltapalaverin paikka Markon terassilla, joka toimii myös isännän tupakkahuoneena tarpeen niin vaatiessa.

Iltapalaverin paikka Markon terassilla, joka toimii myös isännän tupakkahuoneena tarpeen niin vaatiessa.

Matka jatkuu

Korialta matkamme suuntautui perjantaina kohti Espoota ja Helsinkiä, jossa aiottu Vartiosaaren keikka muuttuikin Sipooksi, mutta ei se mitään, sillä Sipoo oli jälleen kerran yksi suomalainen maailman paras kylä. Niistä enemmän seuraavassa jaksossa.