Ex -pääministeri Yingluck Shinawatran katoamistemppu on saanut ihmiset muistelemaan niitä lupauksia, joilla hän aikoinaan voitti vaalit.

Yksi keskeisiä teemoja Yingluckin ja punaisten puolueen vaalikampanjassa oli minimipalkkojen voimakas nostaminen sellaiselle tasolle, ettei kenenkään nyt ainakaan suoranaista nälkää tarvitsisi nähdä. Thaimaassa kun edelleen on ihmisiä, jotka menevät nukkumaan nälkäisinä, heräävät nälissään ja yrittävät vatsa kurnien selvitä päivittäisistä askareistaan miettien samalla, mistä saisi lisää rahaa ruokaan. Vaikkei täällä varsinaisia ammattiliittoja olekaan, on Thaimaan työväen solidaarisuuskomitea ehdottanut pejantaina 8.9. maan hallitukselle minimipalkkojen nostamista nykyisestä 300 bahtin tasosta päivää kohti 600 – 700 bahtiin päivältä hieman ihmisten asuinpaikkojen hintatasosta riippuen.

Thaimaan työministeriön tiedottaja Ananchai Uthaipattanacheep totesi eilen medialle, että saahan sitä suuria haaveilla, mutta käytännössä moinen korotus on mahdoton toteuttaa. Daily News -lehden mukaan Ananchai oli sanonut yritysten tuskin suostuvan työvoimakulujensa kaksinkertaistamiseen yhdessä yössä ja jos suostuisivatkin, niin miten kävisi niiden kilpailukyvylle naapurimaihin verrattuna? Ja jos kilpailukyky menee, niin miten niiden työpaikkojen sitten käy?

Nykyinen minimipalkka ei tahdo riittää enää mihinkään

Solidaarisuuskomitea perusteli korotusesitystään sillä, että Thaimaan nykyinen minimipalkka, 300 – 310 bahtia päivältä alueesta riippuen, ei enää riitä kattamaan kohonneita elinkustannuksia. Tähän Ananchai kommentoi sanomalla minimipalkan määrittyvän kolmikantasopimuksella, jonka tekevät valtion, työnantajien ja työntekijöiden edustajat yhdessä. Päätöksiä tehtäessä otetaan eri provinssien elinkustannusten lisäksi huomioon bruttokansantuote sekä talouden toteutunut kasvu. Lisäksi hän muistutti minimipalkkoja korotetun 5 – 10 bahtia päivältä vasta viime vuonna.

Korkein minimipäiväpalkka, 310 bahtia, on voimassa Bangkokin, Nakhon Pathomin, Nonthaburin, Pathum Thanin, Samut Prakanin, Samut Sakhonin ja Phuketin provinsseissa. Muista ”suomalaisalueista” minimipalkan suuruus on 308 bahtia päivältä Chonburissa (Pattaya), Surat Thanissa ja Chiang Maissa. Prachuap Khiri Khanissa (Hua Hin) minimipalkka on 305 bahtia päivältä.

Väinö oli duunari raksalla...

Väinö oli duunari raksalla…

Työaikalaissa täällä sanotaan, että jokaiselle työntekijälle on taattava yksi (1) vapaapäivä kuukaudessa eli käytännössä minimipalkka tarkoittaa noin 9.000 bahtin kuukausiansiota. Mikäli perheessä on kaksi minimipalkkalaista, niin tuommoisen 3.500 bahtin kuukausivuokran ja korkeintaan kahden lapsen kanssa sillä isovanhempien avustuksella miten kuten pärjää, mutta on siinä yksinhuoltajaäideillä ihmettelemistä. Heidän yleisin hoitojärjestelynsä kun on sellainen, että lapsi tai lapset ovat mummon ja vaarin luona ja sinne pitää kuukausittain lähettää 3.000 – 4.000 bahtia lapsen kuluihin. Asumisesta voi tietysti säästää jakamalla saman huoneen sekä 3.500 bahtin kuukausivuokran muutaman muun kanssa, mutta siitä huolimatta omaan elämiseen jää sähkö- ja vesimaksujen jälkeen vain semmoiset 4.000 bahtia kuukaudessa. Ja tuosta pitäisi vielä vähentää työmatkakulut!

Minimipalkan alapuolella

Vaikka Thaimaassa onkin voimassaoleva minimipalkkalaki, ei se sittenkään koske kaikkia. Minimipalkkalain ulkopuolelle jäävät nimittäin ainakin osa-aikaiset työntekijät. Ns. tarvittaessa töihin tulevat ovat kuitenkin lain piirissä. Töihin tarvittaessa kutsutut saavat automaattisesti palkan koko työpäivältä.

Toinen toisinaan minimipalkkarajan alle jäävä ryhmä ovat baarien tarjoilijat, joiden palkasta hyvin suuri osa muodostuu juomarahoista. Peruspalkka saattaa sillä alalla olla luokkaa 3.000 bahtia + ilmainen ruoka + juomarahat ja jos oikein flaksi käy, niin sitten on yhteinen, mutta maksuton asuinhuone 2 – 3 muun tytön kanssa. On paikkoja, joissa se uusin työntekijä on alkuun pelkällä tippipalkalla ja tätä jatkuu niin kauan kunnes joku vanhoista työntekijöistä vaihtaa työpaikkaa.

Yksinyrittäjiäkään ei minimipalkkalaki koske. Ne rantojen aurinkolasimyyjät ja kulmien arpakauppiaat eivät todellakaan ole minimipalkkalain piirissä. Siksi he hyvin mielellään yrittävät myydä 80 bahtin hintaisia arpoja 90 bahtilla tai vaikka 50 bahtin aurinkolaseja 200 bahtilla. Mopotaksien kanssa sama homma.

Isommista yrittäjistä sen verran, että eihän kukaan palkkaa ketään töihin niin kauan kuin itse voi kerätä kaikki tuotot. Sitten kun lisätyövoimalle on todellinen tarve, niin harvan yrittäjän enää siinä vaiheessa tarvitsee huolehtia näistä minimipalkka-asioista muuten kuin työntekijänsä osalta.

ASEANin myötä minimipalkkalaki koskee myös muista ASEAN -maista tulevaa työvoimaa. Eli ei meidän mitenkään tarvitse niitä burmalaisia tai kamputsealaisia siirtotyöläisiä kuorma-autojen lavoilla sääliä tai taivastella. He ovat kotimaidensa hintatasoon nähden hyvässä hankkeessa.

Ja ei kun töihin!

Ja ei kun töihin!

Share →
%d bloggers like this: