Väittävät, että avioliittoviisumin uusiminen Thaimaassa olisi jotenkin helppoa. Ei meidän mielestämme.

Ainaikin Chonburin Immigrationin toimipisteessä jutun juju näyttäisi olevan siinä, että yksi neuvoo yhtä ja toinen toista ja se, jonka neuvoja olet parhaasi mukaan noudattanut, onkin muuttanut mieltään kun seuraavalla viikolla paperiesi kanssa saavut paikalle. Meidän tapauksessamme mieli oli muuttunut pahempaan suuntaan. Oli ilmeistä, että Immigrationin vääpeliä ketutti se, kun oli vapunpäivä ja kaikki toimistot ja esimerkiksi pankit olivat suljettu mutta hänen, joka sentään oli Immigrationin vääpeli, piti olla töissä.

Olimme edellisella viikolla poikenneet Immigrationissa ja saaneet mukaamme listan papereista, joita piti olla mukana. Kopiot avioliittotodistuksesta, avioliiton rekisteröimisestä, niiden englanninkieliset käännökset, kopio talon kirjasta, passikopio minulta ja kopio Luckin henkilöllisyystodistuksesta, valokuvat meistä kahdesta kotisohvalla sekä asuntomme ulkopuolella niin, että asunnon numero on nähtävissä, tulotodistus jne. Lisäksi piti paikan päällä täyttää lomake numero 7, jahka papereinemme paikan päälle pääsisimme. Sitä varten tarvittiin passikuva.

Suurin piirtein tämän kokoinen nippu erilaisia papereita tarvitaan melkein mitä tahansa mistään virastosta haettaessa.

Suurin piirtein tämän kokoinen nippu erilaisia papereita tarvitaan melkein mitä tahansa mistään virastosta haettaessa.

Ähäkutti!

Menimme ohjeiden mukaan varustautuneina 1.5. heti aamusta Immigrationiin, joka Pattayalla sijaitsee Jomtienin rantakadun soi vitosella. Jo ovella saimme kuulla, että tarvitaan vielä kartta, joka kuvaa reitin Immigrationista meidän kotiovellemme. Se tuli aivan puun takaa, joten ei kun piirtämään. Pienen piirtelyn ja hahmottelun jälkeen takaisin palvelupisteeseen, josta saimme jononumeron 605 ja vuoromme koittikin heti. Marssimme ns. sukkana vastaanotosta palvelutiskille joutumatta odottelemaan yhtään. Naisvääpeli selasi papereitamme jonkin aikaa ja ilmoitti sitten, että pitää olla kahdet paperit. Jälleen asia, josta kukaan ei ollut etukäteen maininnut mitään ja jota ehkä ei ikinä olisi tullut vastaan, mikäli vääpelillä olisi ollut vähän parempi päivä.

No, onneksi aivan Immigrationin toimipisteen vieressä on kopiopalvelu. Luck suuntasi sinne ja itse menin valokuvaan. Kahdeksan valokuvaa maksoi 150 bahtia ja Luckin kopiot 60 bahtia, koska osa asiakirjoista oli kaksipuolisia. Sitten piti käydä vielä pankkiautomaatilla, koska olin varannut operaatiota varten vain 2.000 bahtia. Vuoden avioliittoviisumi maksaa itse hoidettuna 1.900 bahtia ja viisumikassamme kävi hetkellisesti miinuksen puolella.

Olimme tulleet paikalle alunperin ennen yhdeksää sinä aamuna ja nyt palasimme uusin eväin takaisin vääpelin pakeille siinä yhdentoista maissa. Tällä kertaa saimme kuulla, että minun tulotodistuksessani täytyy olla suurlähetystöstä saatava legalisointi sillä muuten se on arvoton eivätkä nuo mustavalkoiset itse tulostetut valokuvatkaan kelpaa. Väriä pitää olla.

– Lisäksi teillä pitää olla thaimaalainen suosittelija sekä mukana niissä kuvissa että täällä sitten, kun tulette uudestaan, vääpeli ilmoitti topakasti.

Taas aivan uusia asioita, josta edellisviikolla oli nimenomaan sanottu, ettei mitään suosittelijaa enää viisumia uusittaessa tarvita. Sitä paitsi minun viisumini oli 1.5. viimeistä päivää voimassa. Mitäs nyt tehdään?

– Ei siinä mitään. Se on 500 bahtia/päivä, jos viisumi menee pitkäksi, vääpeli sanoi ja hymyili leveästi päälle. Toiset ne ammentavat työn iloa mitä omituisimmista asioista.

Ken tästä käy saa kaiken toivon heittää...

Ken tästä käy saa kaiken toivon heittää…

Hädässä ystävät tunnetaan

Luck suorastaan kihisi raivosta, kun kävelimme ulos ja autoamme kohti.

– Se lehmä halusi vain pompottaa meitä ihan niin kuin viime vuonnakin. Siinä meillä on yleisönpalvelija oikein kutsumusammatissaan. Vielä minä sille näytän!
– Ei tässä mitään, rauhoittelin, sillä Ollilan Jounin toimistolta käy joku kaveri kolmesti viikossa Bangkokissa hoitamassa juuri tällaisia asioita. Mene sinä rauhassa sinne pesulalle ja minä toimitan nämä paperit Ollilan toimistoon.
– Minulla on kiljuva nälkäkin tullut tässä hötäkässä, Luck ilmoitti yks’kantaan.

Tilanne alkoi käydä ahdistavaksi. Pattaya People Media Groupin perustaja ja hallituksen puheenjohtaja Niels Colov opetti minulle jo joskus aikojen alussa, että thaimaalaisen on pakko saada syödäkseen aina välillä tai muuten niistä tulee epätoivoisia.

Soitto Jounille vahvisti aikatauluarvioni.

– Joo. Huomenna aamulla meiltä lähtee äijä sinne taas. Jos saat paperit tänne tänään, niin homma hoituu huomisen päivän aikana ja pääset takaisin sinne Immigrationiin jo keskiviikkona heti aamusta.

Soitin Luckille riemu-uutisen teemalla ”mitäs minä sanoin”.

– Minun hommakseni jää nyt toimittaa ne paperit sinne Hans Lankarin toimistoon ja sinä varmasti saat hoidettua meille jonkin valtakunnan suosittelijan?
– Älä siitä huolehdi. Takuulla saan.

Luckin suku on järjestään valtion tai provinssin virkamiehiä, poliiseja tai armeijan upseereita. En hetkeäkään epäillyt, etteikö se puoli keskiviikkoon mennessä hoituisi.

Otettiin sitten Yutin neuvosta niin kodinomainen kuva kuin ikinä osattiin. Kuva löytyy tänä päivänä myös Immigrationin arkistosta.

Otettiin sitten Yutin neuvosta niin kodinomainen kuva kuin ikinä osattiin. Kuva löytyy tänä päivänä myös Immigrationin arkistosta.

Viranomaisen kanssa kannattaa laittaa asioimaan toinen viranomainen

Keskiviikkona aamupäivällä yllätys oli melkoinen, kun kotiovellamme seisoskeli itse Sattahipin laivastoaseman komentaja.

– Eiköhän mennä hoitamaan se teidän viisumiasia kuntoon, hän totesi virnistäen.
– Miten sinä.., ihmettelin ja Luck vastasi Lamsingin olleen kiireinen, joten nyt piti saada vähän korkeampia voimia avuksi.
– Ja saa se Immigrationin ämmä vähän ajattelemisen aihetta. Olen nimittäin Yutille kertonut, millaista sen yleisönpalvelu on jo kahtena vuotena ollut. Viime vuonnakin tokeni vasta, kun saatiin Lamsing hätiin.

Lamsing ei ihan laivastoaseman komentaja ole, mutta tarpeeksi korkea-arvoinen poliisitoimen haltija pistämään aina yhden vääpelinretaleen kuriin ja järjestykseen, kuten viime vuonna nähtiin samassa tilanteessa. Lamsingilla on kaksi tähteä kauluksessa ja poliisiosastonsa päällikön virka.

– Se muuten näki Lamsingin kuvan niissä mustavalkoisissa valokuvissa, jota sille maanantaina koitettiin tarjota. Jos tämä onkin nyt sen kosto meille, kun viimeksi menetti kasvonsa, ajattelin ääneen.
– Kohta nähdään, kuka kostaa kenelle ja mitä, Luck mumisi.
Komentaja ei kommentoinut. Kysyi vain, että kukas ne valokuvat meistä ottaa.

Kun kuvat oli otettu, lähdimme kolmisin kohti Immigrationin toimipistettä.

Loppu hyvin, kaikki hyvin

Saavuimme Immigrationin toimipisteeseen vain huomataksemme, ettei siellä ollut sähköä. Ilmastointi ei pelannut, tietokoneet olivat mykkinä, jonotusnumeroautomaattikaan ei pelannut jne. Mutta yhtäkaikki, samassa hetkessä kun maanantaina vielä niin tyly vääpeli näki seurassamme virkapukuisen laivastoaseman komentajan, niin kaikki paperimme olivatkin hetkessä aivan kunnossa ja siinä leimoja lyöskennellessään väpä sähähti kollegalleen, että hoitaa aivan muodollisuutena sen takuumieskuulustelun tuon komentajan kanssa. Jälkeenpäin Yut kertoi häneltä kysytyn ainoastaan, että kauanko hän on meidät tuntenut ja millaista se laivastoaseman komentaminen oikein on.

Keskustelun aikana kävin maksamassa eri palvelutiskillä tästä paperihässäkästä aiheutuneen overstayn, kun viisumini oli mennyt pari päivää pitkäksi. Tuhat bahtia kaikkiaan.

Kun kaikki oli valmista pyysivät meitä kohteliaasti odottamaan iltapäivään, jos vaikka sähköä tulisi siihen mennessä ja saataisiin se minun passini luovutuskuntoon.

– Onko tämä asia nyt varmasti täysin selvä, Yut kysyi hymyillen aitothaimaalaiseen tapaan.
– Ehdottomasti, vääpeli vastasi.
– No sitten me teemme niin, että ystäväni tulee vaikka huomenna aamupäivästä hakemaan sen passin. Meidän on aika syödä lounasta. Sinä varmaan tarjoat, totesi komentaja kääntyen minuun päin.
– Niin tarjoaa ja pitkän kaavan mukaan, Luck ilakoi. Näittekö sen muijan ilmeen? Oli niin mielin kielin, että varmaan teki itselläänkin pahaa, Luck remelsi ulko-ovea kohti astellessamme. Minä tiedän minne mennään!

Alkupaloja odotellessa. Iloinen seurue Sugar Hutissa, joka on palanen aitoa Thaimaata keskellä Pattayaa.

Alkupaloja odotellessa. Iloinen seurue Sugar Hutissa, joka on palanen aitoa Thaimaata keskellä Pattayaa.

Vuoden avioliittoviisumin lopulliset kustannukset

Viisumi 1.900 bahtia
Overstay. 1.000 bahtia
Kuvat 150+80 bahtia

Legalisointi
– lähetystö 1.100 bahtia
– kuriiri 1.000 bahtia

Lounaat 2.600 bahtia

YHTEENSÄ. 7.830 BAHTIA

Ilman Overstayta ja lounasta laskettuna kokonaishinta putoaa 4.230 bahtiin ja mikäli sinulla on passikuvat ennestään ja hoidat kuriirin sijasta legalisoinnit kirjeitse, niin hinta putoaa vielä noin tonnilla.

Share →
%d bloggers like this: