Latasin joskus muinoin tälle sivustolle videon nimeltä ”Aamukävelyllä Mae Phimissä” ja siitä riehaantuneena päätin kokeilla samaa hommaa Pattayan maisemissa. Kuinka ollakaan, kokeilusta tuli tapa, jota toteutetaan pari kertaa viikossa.

Yleensä lähden liikkeelle siinä aamukahdeksan tienoilla, vähän töistä riippuen. Tässä vaiheessa takana on jo ainakin kaksi, mieluummin kolme tuntia tietokoneen ääressä ja kävely tekee terää kaiken sen istumisen jälkeen. Aamupostit on katsottu, tarvittavat kuvat tallennettu, Twitterin uutisvirta tarkistettu jne. Jos ei mitään akuuttia ole, niin sitten se on aamukävelyn paikka. Reittini kulkee kotoa Pratamnak soi neloselta soi viitosta pitkin alas rantaan, josta alkaa mitä mainioin kävelykatu aina Jomtienin remontissa olevalle poliisiasemalle saakka ja siitä sitten Thappraya Roadia ylös Menuetiin, jonka pieni aamiainen käsittää kaksi kananmunaa, pekonia, kinkkua, makkaraa, paahtoleipää, marmeladia, appelsiinimehun ja kahvin tai teen. Kaikki tämä hintaan 130 bahtia eli tämän päivän kurssilla rapiat kolme euroa.

Aamu-uimarit ovat jo paikalla kellon ylittäessä kahdeksan Pratamnakin rannalla.

Aamu-uimarit ovat jo paikalla kellon ylittäessä kahdeksan Pratamnakin rannalla.

Soi vitonen päättyy rannan parkkialueeseen ja kolmen askelman jälkeen alkaa se varsinainen kävelykatu, joka rantaviivaa seuraillen jatkuu aina sinne Jomtienin poliisiasemalle saakka. Poliisiaseman jälkeen alkaisi Jomtienin rantakatu, mutta rajansa kaikella ellen sitten ole pan(ii)kkiin menossa. Heti Pratamnakin rannan ohitettuani saavun ensiapuasemalle, jonka pelastushenkilökunta alkaa jo olla hyvän päivän – sawasdee krap - tuttuja satunnaisen kulkijan kanssa. Ensiapuaseman varustukseen kuuluu paitsi lähtövalmis ambulanssi, niin myös ihan hyvin varusteltu kahvio, josta voi poiketa ostamassa pienen vesipullon, mikäli päivä tuntuu kuumalta. Kahvilan vieressä on pari rekkitankoa ja lentopallokenttää, jotka eivät sen kummemmin ole koskaan jaksaneet sysätä ohikulkijaa.

Lentopallokenttien laidalla näen aika usein tämän pikkumiehen täysin tyytyväisenä leikkivän omia leikkejään hiekalla. Liekö jonkun pelastushenkilökuntaan kuuluvan jälkikasvua?

Lentopallokenttien laidalla näen aika usein tämän pikkumiehen täysin tyytyväisenä leikkivän omia leikkejään hiekalla. Liekö jonkun pelastushenkilökuntaan kuuluvan jälkikasvua?

Pattaya Parkin vesipuisto jää vasemmalle. Vesipuiston lisäksi Pattaya Parkin alueeseen kuuluu näkötorni ravintoloineen. Se tornin huipulla oleva ravintola on semmoinen samanlainen systeemi kuin vaikka Puijon tornissa, eli pyörii hiljakseen ympäri ja antaa ruokailijoille mahdollisuuden tutustua koko Pattayaan vaikkapa lounaan yhteydessä. Torniin pääsee joko hissillä tai kaapelihissillä ja sieltä voi edellä mainittujen tapojen lisäksi tulla alas myös liukuvaijerilla. Pattaya Park on todellinen perhepuisto, jonka tarjontaan tutustuminen kannattaa aloittaa aluetta kiertävän ilmaratajunan kyydissä. Mopoille ja autoille on alueella runsaasti parkkitilaa ja taksillakin sinne luonnollisesti pääsee. Pattaya Park on osa sitä Pattayaa, mistä Suomen media mielellään vaikenee taivastellessaan Walking Streetin ja soi 6:n ”kauheuksia”.

Kaapelihissi Pattaya Parkin rannalta vesipuiston yli näkötornin huipulle alkaa liikennöidä joko kymmeneltä tai sitten, kun ensimmäiset asiakkaat tulevat.

Kaapelihissi Pattaya Parkin rannalta vesipuiston yli näkötornin huipulle alkaa liikennöidä joko kymmeneltä tai sitten, kun ensimmäiset asiakkaat tulevat.

Tästä kävelyreitistä vielä sen verran, että sen voi taittaa joko lyhyemmän, viivasuora leveä jalkakäytävä Jomtienin rantakadulle saakka, tai pidemmän kaavan, rannan myyntikojujen ja muiden palvelupisteiden lomitse mutkittelevia päällystettyjä polkuja pitkin, mukaan. Valitsen tällä kertaa jälkimmäisen vaikka tiedän valintani pitkittävän noin 40 minuutin kävelyaikaa suurin piirtein 15 minuutilla. Mutta mihinkäs tässä on kiire? Tämä mikään Power walk ole…

Päivän töistä rantautunut kalastaja huoltaa välineitään valitsemani polun alkupäässä. Kello on noin puoli yhdeksän.

Päivän töistä rantautunut kalastaja huoltaa välineitään valitsemani polun alkupäässä. Kello on noin puoli yhdeksän.

Thaimaan sotilashallintoneuvostoliitto on kaikessa viisaudessaan päättänyt, että Pattayan rannoilla ei saa myydä mitään keskiviikkoisin. Se on rantojen huoltopäivä, jolloin siivotaan, leikataan puita, tehdään tarvittaessa maansiirtotöitä jne. Myöntää täytyy, että se näkyy. Tänä päivänä rannat Pratamnakista Jomtieniin ovat huomattavan paljon siistimmät kuin vielä pari vuotta sitten. Poikkeuksen muodostaa yksi kävelyreittini varrelta löytyvä kohta, jota on aina välillä yritetty korjata, mutta jonka alta maa sortuu aina rankkasateen iskiessä ja taas ollaan alkuperäisessä tilanteessa. Toissa päivänä se näytti tältä:

Tätä reikää eivät sankarillisista yrityksistä huolimatta saa umpeen sitten millään.

Tätä reikää eivät sankarillisista yrityksistä huolimatta saa umpeen sitten millään.

Siistiytymisen ohella myös rantojen palvelutaso on kohentunut. Ainakin tämän reitin varrella näkyy niitä kierteleviä rantamyyjiä yleensä erittäin vähän, sillä oman rantakaistaleensa myyntioikeudesta maksaneet thaimaalaisyrittäjät karkottavat kulkukauppiaat omilta alueiltaan paljon tehokkaammin kuin ikinä olen nähnyt poliisien tekevän. Itse asiassa ne kaikki poliisien järjestämät ”rantaratsiat” ovat vain yhtä suurta turistien viihdyttämiseksi tarkoitettua showta, jossa myös nämä kulkukaupustelijat ovat ilolla mukana. Komedian juoni menee lyhykäisyydessään niin, että poliisit ovat jahtaavinaan luvattomia kaupustelijoita ja nämä ovat pakenevinaan kuin henkensä hädässä.

Eihän se tänä päivänä ole ranta eikä mikään jos ei siellä nettiin pääse!

Eihän se tänä päivänä ole ranta eikä mikään jos ei siellä nettiin pääse!

Tänä päivänä ainakin Pratamnakin ja Jomtienin rantojen välissä olevilla rannoilla on upea palvelutaso langattomine internet -liittymineen, ruokalistoineen, jäämurskassa tarjoiltuine ananas- ja meloniviipaleineen jne. Tottakai noin 400 metrin välein löytyy myös kioskeja, joiden varustukseen kuuluvat niin wc- kuin suihkutilatkin. Moikkaan ohi mennessäni surffikoulun poikia, jotka eivät millään voi käsittää, miksi heidän on tultava töihin jo yhdeksäksi, vaikka ensimmäiset asiakkaat tulevat vasta siinä yhdentoista maissa. Olisikohan sillä jotain tekemistä varusteiden huoltamisen kanssa?

Surffikoulun pojat siirtyivät juuri kuvanottohetkellä lähikioskille aamukahville.

Surffikoulun pojat siirtyivät juuri kuvanottohetkellä lähikioskille aamukahville.

Jomtienin poliisiboxia lähestyttäessä myös rakennusten määrä kävelykadun vasemmalla puolella alkaa tihetä. Muutamia upeita rantahuviloita, viiden tähden lomaresortteja vartioitujen porttiensa takana ja onpa View Talay rakennuttanut soveliaan matkan päähän rannasta kaksi muhkeaa kerrostaloakin! Vain parin askeleen päässä rannan kävelykadusta on vasemmalla puolella pieniä kahviloita ja majataloja niille, joille aito rantaelämä on komeita puitteita tärkeämpää. Vuorokausihinnat näissä todellisissa rantakohteissa ovat luokkaa 600 bahtia, 15 euroa, per yö. Rantaravintoloiden ruokalistojen lähempi tarkastelu osoittaa myös niiden hintatason olevan kerrassaan kohtuullinen. Hampurilainen ja olut 175 bahtia. Alle neljä ja puoli euroa. Kiitti vaan, mutta olen aamiaiselle menossa.

Ei mitään luksusta, mutta siistiä, viihtyisää ja edullista on tarjolla rannan ravitsemus- ja majoitusliikkeissä.

Ei mitään luksusta, mutta siistiä, viihtyisää ja edullista on tarjolla rannan ravitsemus- ja majoitusliikkeissä.

Jomtienille tultaessa on ensimmäisenä vastassa rannan parkkipaikka, jonne voi moponsa tai autonsa jättää vaikka koko päiväksi 20 bahtin eli 50 centin hinnalla. Parkkipaikan kulmalla toimii infopiste, josta voi poimia mukaansa ilmaisjakelulehden, kartan, eri palveluitaan mainostavien yritysten esitteitä jne. Rantakadun ja Thappraya Roadin kulmassa sijaitsevan 7/11:n takaa löytyvästä Bookazinen myymälästä voi halutessaan käydä ostamassa näköispainoksen päiväntuoreesta Ilta-Sanomista. Ja kun ihmiset kautta koko maailman haluavat asua keskellä kaupunkia, meren rannalla ja lähellä kaikkia palveluita, niin tältä kulmalta löytyy myös läjä tornitaloja, kun on pitänyt saada myydä näistä maisemista asunto mahdollisimman monelle maksukykyiselle. Toisaalta, ONHAN tämä kulmakunta Jomtienin piikkipaikka. Siitä ei pääse mihinkään.

Ostovoimaisen asiakaskunnan palvelua vai ihmisen ahneuden symboli?

Ostovoimaisen asiakaskunnan palvelua vai ihmisen ahneuden symboli?

Poliisiaseman kulmalla käännös vasemmalle ja Thapprayaa ylös kohti Menuetia. Tiesitkö, että Pattaya tunnettiin ennen muinoin nimellä Thappraya? Nimi juontaa juurensa kreivistä, joka harjoitti joukkojaan alueella osallistuakseen myöhemmin maanpuolustukseen jossain Burman rajalla. (thapp’raya = kreivin armeija) Niinpä Jomtieniltä mäen yli Pattayalle johtavan tien nimi vielä tänäkin päivänä on Thappraya Road, sillä Thapprayaan se kulkijan aikoinaan vei.

Saavun Menuetiin paikan juuri auettua. Luckia ei näy missään, mutta paikan omistaja Casey istuu terassin pyöreän pöydän ääressä aamukahvilla.

– Sanokaa keittiöön, että Gizmo tuli, hän huikkaa kassanhoitajan suuntaan.

Täällä mitään ruokalistoja tarvita. Se on Small Breakfast ja sillä siisti! Se vaihtamalla parane…

Share →
%d bloggers like this: